Oodeja vauvoille, arjelle ja vanhemmille

Erilaiset perheet ja arkiset askareet ovat olleet jo pitkään lastenkirjallisuuden suosikkiaiheita ja tänä keväänä useissa lastenkirjoissa ihastelun kohteeksi pääsevät vauvat.
Maaret Kallion loruttelema ja Kati Vuorennon kuvittama runokirja Välillä olet varpuseni esittelee vauhdikkaan varsan, lötköttelevän laiskiaisen ja monet muut hauskat eläinhahmot, joiden kautta kuvataan oivaltavasti vauvan monenlaisia tunteita ja touhuja. Oli vauva sitten kiukkua suriseva ampiainen tai kyljessä kehräävä kissanpentu, jokaisen lorun loppu muistuttaa tärkeimmästä: lapsi on aina yhtä rakas.
Yksinkertaisissa pikkurunoissa kerrotaan iso tarina muutamassa säkeessä. Äänteellinen toisto, alkusoinnut ja välillä kalevalaiseen poljentoonkin solahtava rytmi tuntuvat kielen päällä mukavilta. Runot ja Kati Vuorennon ihastuttavat kuvitukset avaavat polkuja tunteiden tarkasteluun myös vähän isompien lasten kanssa.
Jälkisanoissa Kallio kertoo halunneensa kuvata vanhemman ja lapsen välistä turvallista yhteyttä, ja tässä tavoitteessaan teos onnistuukin hyvin. Lorut ovat tärkeä muistutus siitä, että rakkaus kannattelee aina, vaikka vanhempikin tuntisi olonsa välillä pelokkaaksi varpuseksi tai karjahtelevaksi leijonaksi.
Sanna Pellicionin lorujen poljento tanssii Onni-vauvan päivärytmin mukaan: Vastasyntynyt Onni herää aamunkoittoon ”korvan takana kissankello / tukassa kehrätty kulta”. Aamiaistouhujen jälkeen tuuditellaan pieni omppuvauva päiväunille ja pottajuttujen ja kylpyleikkien jälkeen kuu kuljettaa vauvan vaaleanpunaisiin unipilviin.
Pahvisivuisen kirjan pastellisävyiset kuvitukset viehättävät. Konkreettisissa ja maanläheisissä runoissa katse suunnataan arkisiin ilonhetkiin: ”Onni on olla aamun aikaan / tuijotella vaan”.
Vanhemmuuteen ja siihen liittyviin tunteisiin pureutuu myös Jani Niemisen ja Tuomas Kärkkäisen absurdi kuvakirja Vauvaskainen. Teos lupaa paljastaa kaiken, mitä olet aina halunnut tietää
perheenlisäyksestä ja näin käy: Kun Tulevan äidin suussa kukkuu biologinen käkikello, Tuleva isä hakee kaupasta vauvariiniä. Eipä aikaakaan, kun kätilö jo poksauttaa korkin irti äidin navasta ja Vauvaskainen on maailmassa. Sairaalan pesumummon kerrotaan olleen ennen kaalissa asuva toukka, äidit suihkuttavat maitoa vauvojen suuhun ketjukarusellissa pyöriessään ja kärpäset dippaavat soijanakkeja sinappivaippoihin.
Niemisen teksti on runsasta ja ryöpsähtelevää ja samaan yltää myös Kärkkäisen kuvitus, joka tarjoilee vitsejä, oivalluksia ja ilonkiljahduksia. Se havainnollistaa ja konkretisoi vauhdikkaita ja unenomaisia juonenkäänteitä, jotka voisivat jäädä muuten melko korkealentoisiksi.
Vauvaskainen kuvaa hauskasti, miten lapsen syntymä pyöräyttää uusien vanhempien maailman nurinkurin. Kaikessa riehakkuudessaan asetelma on silti valitettavan stereotyyppinen. Aiheen karnevalistinen käsittelytapa olisi tarjonnut mehevän alustan myös perinteisten sukupuoliroolien kyseenalaistamiselle.
Kaikki kolme kirjaa tarjoavat oman näkökulmansa lapsiperheen lukuhetkiin. Välillä olet varpuseni -kirjan runot katsovat vauvaa, Onnin vauvalorut vauva-arkea ja Vauvaskainen vanhemmuutta.
Kaikissa katse on lämmin ja hyväksyvä.

Jaana Ristimäki