Onko yksinäisyys vapautta?

Jukka Laajarinne on usein tarttunut filosofisiin kysymyksiin; Tuuliajolla-kuvakirjassa on kyse vapaudesta. Sen päähenkilö, kabareelaulaja- ja tanssija Laule-Lii lentää ilmapallollaan tuulten mukana ja pyrkii olemaan vapaa kaikista ihmisten odotuksista ja mielipiteistä. Hän laskeutuu maahan vain varastojaan täydentämään. Laajarinne kysyy, onko tällainen karttelu, vapaus jostakin, oikeaa vapautta vai pitäisikö olla vapaa johonkin.

Kirja on saanut alkunsa Elina Warstan jo vuosia aiemmin syntyneistä henkilöhahmoista, Laule-Liista ja Jätti-Putista, jotka jäivät elämään kariutuneesta kuvakirjahankkeesta. Laajarinne ihastui Warstan hahmoihin ja kirjoitti niiden ympärille uuden tarinan. Hän on kertonut verkkosivuillaan (jukkalaajarinne.com) kiinnostavasti kuvakirjan syntyvaiheista ja tekijöiden yhteistyöstä.

Tarinan juoni on filosofisesta taustasta huolimatta yksinkertainen, ja kohtaukset rytmittyvät elokuvamaisesti. Laule-Lii joutuu puoliväkisin auttamaan vuoreen törmännyttä voimamies Jätti-Puttia, ja sitten seuraan tuppautuu moottoroidulla pallollaan akrobaatti Mirella, joka on radiosta kuullut hälyttävän uutisen: lohikäärme vainoaa lähikylän viljelijöitä. Kolmikon on siis lähdettävä apuun. Seikkailu vie heidät maan alle pelastamaan outoon ympäristöön ajautunutta ”hirviötä”.

Yksinkertaisuus on tässä tapauksessa hyve, sillä se antaa pääroolin Elina Warstan huikealle kuvitukselle. Tarinan miljööt ja ihmiset näyttävät sijoittuvan jonnekin Etelä-Euroopan ja Lähi-idän seuduille, fantasialla höystettyinä, ja alkeellinen teknologia ja muu varustelu luo kuviin ripauksen steampunk-henkeä. Hillityt, ”patinoituneet” värit ja hienon piirrosviivan tuottamat lukemattomat yksityiskohdat lumoavat myös aikuisen ja saavat välillä tarttumaan suurennuslasiin.

Viimeisessä yökuvassa loistavat lyhdyt, liekit ja aaltojen välke, ja ilmailija-sirkuslaiset viihdyttävät kyläläisiä runsaan ruokapöydän äärellä. Mutta pian he lentävät pois, sinne missä heitä tarvitaan. Vapaus onkin siis yhteisöllisyyttä ja ystävyys kaunista, kuten teksti kylätuvan takan reunassa kertoo: ”Amicitia pulchra est.”

Tuula Korolainen