Nuoret Sherlockit vauhdissa

Arthur Conan Doylen luoma Sherlock Holmes on valittu maailman merkittävimmäksi fiktiiviseksi etsiväksi. Valinta on oikeutettu jo sen vaikutuksen vuoksi, mikä tällä on ollut dekkarigenreen eri foorumeilla. Alkuperäisiä Sherlock-tarinoita julkaistaan yhä, uusluomuksia löytyy niin nuoresta Sherlockista, nyky-Sherlockista, Sherlockin tyttärestä kuin etsivän arkkivihollisista. Elokuvien ja tv-sarjojen määrä noussee yli kolmen sadan.

Myös Luoman ja Standishin romaanien takana on Sherlock-fanitus, ja alkuperäisiä tarinoita hyödynnetään monin tavoin. Molemmissa jatketaan 1800-luvulta voimissaan ollutta internaattiromaanin perinnettä. Molemmat ovat myös arvoitusdekkareita, mutta siihen yhtäläisyydet päättyvätkin: Luoman kirja sijoittuu nykyaikaan ja jatkaa tyttökirjallisuuden orpotyttölinjaa, Standish taas on kirjoittanut viisikkomaisen seikkailun fantasia- ja scifimaustein.

Mari Luoman Mintun makuisen murhan päähenkilö on 11-vuotias Olivia Corbin, joka on menettänyt vanhempansa onnettomuudessa ja päätynyt Koreilevan Kurjen tyttökouluun, 1800-luvun tapoihin takertuneeseen internaattiin. Muut oppilaat karsastavat Oliviaa, ”Murhatyttöä”, joka harrastaa dekkariklassikoita kuten Holmes-, Poirot- ja Marple-tarinoita.

Kun yksi koulun oppilas murhataan, tytön vanhemmat palkkaavat tutkijaksi someriippuvaisen julkkisetsivän Isac Icaruksen. Olivia ei luota parodisesti kuvattuun keikaripoikaan tippaakaan. Hän kuitenkin tuppautuu tutkimuksiin, ja vähitellen kaksikko löytää yhteistä pohjaa Sherlock-fanituksestaan. Opettajien ja oppilaiden salaisuudet paljastuvat, vaarallisia tilanteita riittää, ja tarinaa siivitetään viittauksilla alkuperäisiin Sherlock-mysteereihin ja muihin dekkareihin, joten lukija voi sekä sivistyä että löytää uutta luettavaa. Luoman mustavalkoinen tunnelmallinen kuvitus rauhoittaa menoa, ja kohelluksen keskeltä nousee esiin myös Olivian yksinäisyys. Mari Luoma kuvaa taiten, kuinka rämäpäätyttö avautuu ystävyyteen, ja tulevaisuudessa myös etsiväkumppanuuteen.

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Ali Standishin Sherlock-tribuutissa on persoonallinen lähtöidea: hän on ottanut päähenkilökseen itse kirjailija Arthur Conan Doylen koulupoikana. Inspiraation lähteenä on ollut tieto siitä, että oikea skottipoika Doyle opiskeli 1800-luvulla sisäoppilaitoksessa Englannissa, ja se, että tuosta ajasta ei tiedetä juuri mitään.

Sherlock-tuntijoille kirjan nimi Outoja tapauksia Baskervillen koulussa tuo mieleen Doylen kauhuklassikon Baskervillen koira. Muutenkin kirja vilisee Sherlockeista tuttuja nimiä, mutta Standish on huoletta pannut puurot ja vellit sekaisin, joten ystävistä on tullut vihollisia tai päinvastoin tai nimet on ympätty uusiin yhteyksiin. Doylen alkuteosten faneille tämä lisää hauskuutta, mutta jos ei niistä tiedä mitään, bonus jää saamatta – mikä ei toisaalta estä nauttimasta parodisista opettajahahmoista, jännistä paikoista ja tieteen oudoista saavutuksista, siis seikkailusta.

Miljöö ja vauhdikas juoni tuovat mieleen Harry Potter -kirjat. Tylypahkan tavoin koulu on tarkoitettu erityislahjakkaille, ei kuitenkaan velholupauksille vaan monipuolisesti briljanteille pojille ja tytöille. Arthur pääsee kouluun älykkyytensä, päättelykykynsä sekä lujan luonteensa ansiosta, ja saa pian sekä ystäviä että vihollisia. Oudot murrot ja salaseura Apilan ympärille kietoutuvat kiihtyvät tapahtumat haastavat hänet kavereineen toimintaan. Ennen pitkää heidän lisäkseen koko koulu on vaarassa.

Anatomian opettajana ja Arthurin tukena muuten toimii muuan tohtori Watson. Onko siis itse Holmeskin mukana? Sen saa tietää, kun lukee kirjan.

Tuula Korolainen