Normaalin ikävä

Luulisi, että digiaikana päiväkirjaromaani olisi vain muinaisjäänne ja kynä ja paperi nykylapsille jo lähes tuntematon käyttöliittymä. Mutta kaikkea muuta. Muun muassa Annika Sandelin on Yokon yökirja -sarjallaan todistanut luulon vääräksi. Ja niin tekee myös Petra Lillsund Botéus Runeberg juniorilla palkitulla esikoisteoksellaan Mun rasittava elämä.

Viidennelle luokalle menevä Julia saa päiväkirjan äidiltään, koska perheessä ”on niin paljon kaikenlaista meneillään”. Tämä viittaa Julian pikkusiskoon Jossuun, jonka sairastuminen leukemiaan mullistaa perheen arjen ja heittää Julian lähes unohduksiin sivuraiteelle. Äidin ja isän aika ja huomio tuntuvat riittävän vain Jossulle, oltiinpa sitten sairaalassa tai kotona.

Julia on yksinäinen ja turhautunut, mutta hän on päättänyt olla Jossulle maailman paras isosisko. Hänen tunteissaan sekoittuvat myötätunto, pelko, kateus ja syyllisyydentunto, ja kuvitelmissaan hän yrittää etsiä ratkaisuja tilanteeseen: jospa keksisi aikakoneen, joka veisi takaisin normaalielämään tai jospa löytäisi viidakosta tuntemattoman lääkekasvin, joka parantaisi Jossun.

Lähtöasetelma saattaisi tehdä kirjasta synkän, mutta niin ei käy, koska vakavan pääaiheen ohessa Julia tilittää tasaveroisina asioina viidesluokkalaisten keskinäisiä suhteita: hän haluaisi kuulua cooleihin tyyppeihin kuten ilkeilevä kaksikko Alva ja Malva, ja hän toivoisi, että paras ystävä Tea olisi vähemmän lapsellinen. Yritykset profiloitua menevät kuitenkin pieleen: uudesta otsatukasta tulee kammotus ja mustan asun sijasta pitäisikin jo pukeutua pastelleihin.

Julia saa voimaa poptähti Lalehin lauluista. Tukihenkilönä hänellä on mummo, jota hän kutsuu vanhukseksi, ja lohtuystävänä kissa Janson. Mummolassa voi hetkittäin elää kuin normaaliaikoina ja unohtaa sairauden varjon. Mummon kautta Julia myös löytää omat voimavaransa: kun vanhus joutuu onnettomuuteen, Julia osaa ensi paniikin jälkeen toimia oikein. Tapaus antaa hänelle perspektiiviä myös luokan siistiin jengiin, jonka mielipiteet hän vähitellen jättää omaan arvoonsa.

Lillsund Botéus kuvaa kriisiperheen elämää empaattisesti ja realistisesti, mikä selittyy hänen omilla kokemuksillaan: hänen poikansa on sairastanut leukemiaa. Herta Donnerin piirrokset höystävät tarinaa myös huumorilla. Kirja sopii tukijaksi ja silmienavaajaksi monen ikäisille, olipa omassa perheessä sairautta tai ei.

Tuula Korolainen