Silja Vuorikuru: Nelosten tanssit. Avain 2025. 96 s.
Ennen Silja Vuorikurun Nelosten tanssien lukemista en tiennyt, mistä tässä juhlassa on kyse. Onneksi lukeminen avartaa. Vaikka kaikissa Suomen kunnissa ei alakoulun neljäsluokkalaisten tansseja itsenäisyyspäivänä järjestetäkään, niin aika monissa kuitenkin. Ja toivonpa, että kaikki nelosten tansseihin valmistautuvat lapset saavat tämän mainion selkokirjan lukeakseen!
Kirjan päähenkilö Aada on neljännellä luokalla. On syksy ja hän valmistautuu tuleviin itsenäisyyspäivän tansseihin huolella. Pukuvalintojen, tanssiharjoitusten ja jalkapallon pelaamisen lisäksi Aadalla on aikaa pohtia tulevia juhlia ja niiden merkitystä. Monet kasvamiseen liittyvät asiat mietityttävät häntä: Voiko nelosten juhlien jälkeenkin vielä leikkiä? Haittaako, jos tyttö on pitempi kuin poika? Voiko poika pukeutua mekkoon?
Aadan luokka on luontevasti monikulttuurinen. Juhlissa hän ystävystyy myös pyörätuolilla kulkevan Linnean kanssa ja juhlavaatekaupan Matias onkin nuorena ollut Maria. Monenlaisten ihmisten ja mieltymysten keskellä Aada päätyy pohdinnoissaan siihen, että tärkeintä on olla oma itsensä. Se onkin kirjan tärkein sanoma.
Kirjassa Aadan perhe ja luokkayhteisö ovat turvallisia ja yhteisöllisyys kukoistaa. Erimielisyydet lasten kesken ovat pieniä ja helposti ratkaistavia. Tällaisessa ideaalimaailmassa emme valitettavasti elä, mutta kirjallisuuden yksi tehtävä onkin näyttää, mikä voisi olla mahdollista.
Silja Vuorikurun selkokieli vie tarinaa lapsuuden ja varhaisnuoruuden rajamailla kulkevista lapsista jouhevasti ja kauniisti eteenpäin. Tekstiä on selkokirjaksi melko paljon, eikä fontti ole kovin kookas, mutta tarina kantaa. Kritiikkini kohdistuukin lähinnä Nelosten tanssien ulkoasuun: kirja olisi ansainnut kovat kannet ja ehkäpä myös kuvituksen. Henkilöhahmoja oli selkokirjaan paljon, vaikka alun henkilölista auttaakin lukijaa.
Mervi Heikkilä
Teostyyppi: lasten romaanit / selkokirjat
Kustantaja: Avain
Onnimanni-numero: 2025/04