Näkymätön haava

Elina Hirvonen on aikuiskirjoissaan käsitellyt rankkoja aiheita. Hänen ensimmäinen lastenkirjansa Näkymätön pureutuu sekin vakavaan asiaan, lapsen ulkopuolelle jäämiseen ja kiusaamiseen. Aihetta on viime aikoina käsitelty useassa kirjassa, mutta Hirvosen ja Ville Tietäväisen kuvakirja on tyylilajiltaan kiinnostavan erilainen.

Yksinäinen ja kiltti tyttö pelkää päiväkotiin menoa, koska häntä ei huolita leikkeihin. Tytön nimi on Kukka, mutta hän haluaa, että häntä kutsutaan Kapteeniksi. Hänen ”joukkueensa” muodostuu Avaruustyypeistä, jotka voi myös tulkita mielikuvituskavereiksi. Kun olo tuntuu kurjalta, Kapteeni pyytää heitä apuun.

Ulkopuolelle jäämisestä tulee vähitellen niin iso taakka, että tyttö näkee painajaisia ja kipu tuntuu vatsassa. Vanhemmilleen hän ei kerro asiasta, koska ei halua pahoittaa heidän mieltään ja koska uskoo itsessään olevan vikaa. Vanhemmat kyllä huomaavat, että jokin on hullusti, mutta uskovat kun tyttö vakuuttelee muuta. Kirja osoittaakin painokkaasti, miten tärkeää aikuisten on nähdä tilanteiden taakse ja kuunnella lasta herkällä korvalla.

Vaikka Kapteenista tuntuu, että Avaruustyypitkin ovat jo hylänneet hänet, he ovatkin tulossa apuun ja kuiskaavat jotain vanhempien korvaan…

Äidin juteltua päiväkodin opettajan kanssa kiusaaminen otetaan keskusteluun. Lapsille selitetään havainnollisesti, miltä kiusaaminen tuntuu: ”Siitä ei tule sellaista haavaa, johon voi laittaa laastarin. Mutta siitä voi tulla näkymätön haava, joka paranee hitaasti.” Tämä on lastenkin helppo ymmärtää.

Vaikka lasten käytös muuttuu ja Kapteenin haava alkaa parantua, esiin käännetään viisaasti myös toinen näkökulma. Päästyään joukkoon Kapteeni syyllistyy huomaamattaan itsekin syrjimiseen. Opettaja selittää kuitenkin, että jokaisella on vahvuutensa ja kaikki voivat osallistua leikkiin.

Ville Tietäväisen oivallus on sijoittaa päiväkoti ulkoavaruuteen. Hän keikauttaa jännittävällä tavalla asetelmia päälaelleen ja tuo sillä tarinaan lisäarvoa. Kapteeni on itse asiassa avaruusolento. Vahva, sarjakuvataustasta ammentava kuvitustyyli ja valittu miljöö saattavat houkutella myös poikia kirjan ääreen.

Lapset ovat lapsia avaruudessakin, mutta toisaalta ratkaisu etäännyttää, jolloin mahdolliset omat kipeät kokemukset eivät tule liian lähelle ja niitä on helpompi käsitellä. Mutta keitä sitten ovat apuun tulevat Avaruustyypit? Tarkka katse huomaa, että kypärän sisältä pilkistää ihminen…

Arja Kanerva