Mummouden ytimessä

Tuula Korolaisen runokirja Mummola on tarkoitettu aikuisille, mutta sitä on herkullista lukea rinnakkain
lapsille suunnatun Mummojen kirjan kanssa. Sen verran moniulotteisesti kumpikin kirja mummouden
suureen kysymykseen tarttuu.

Korolaisen runoissa mummot ja vaarit elävät kiihkeää nykyaikaa kotona, somessa ja matkoilla.
Agraariajan keinutuolipapparaisista ja neulojamummeleista sanoudutaan reippaasti irti:
” – Jos likka tuppaa sen beibin meille, / ei me päästäkään Tuska-festareille / ja muistoja vaan
on bileet ja baari…”

Näkökulma on milloin mummon tai vaarin, milloin lapsenlapsen. Isovanhemmat näyttäytyvät
lasten sankareina, koska he ovat vapautuneempia kuin vanhemmat. Joskus mummo on edesmennyt
kaipauksen kohde, mutta yhteys säilyy silloinkin.

Myös mummon näkökulmasta asiat voivat olla kipeitä: lapsenlapsia ei saa tavata tai heitä ei oikeastaan
ole, mutta varamummoksi kelpuutetaan ”kiltti tuttu täti”. Korolainen on tunnustellut mummouden
ilmenemistä kiitettävän monelta kantilta. Runot huokuvat villin kypsää elämänasennetta,
mutta valitettavasti Jani Ikosen luoma kirjan ulkoasu kuvituksineen jää niiden rinnalla haileaksi.
Anne Vasko ei puolestaan ole jättänyt väripalettiaan vakan alle kuvittaessaan Mummojen
kirjaa. Ison kuvakirjan aukeamille levittäytyy montaasimaisesti kuvattu kaupunki, jossa elää
vain mummoja. Kuvitteellinen lähtökohta leikkaa pois tarinasta suhteen lapsenlapsiin, joka Korolaisen
runoissa on keskiössä. Nyt katsotaan maailmaa mummojen silmin.

Reetta Niemelän tarina kertoo mummo Metsän ja mummo Myyrän yhdestä päivästä, jolloin he
käyvät kaupungilla tekemässä asioita, joista pitävät. Niihin kuuluu myös mielenosoitus, jossa vaaditaan
muun muassa lisää kukkia, rauhaa kaikille maailmassa ja oikeutta eläinmummoille. Mummojen
surrealistista kaupunkia ei mitenkään selitetä, se vain on sellainen kuin on.

Ällistyttävin ilmiö on Jättimummo, jonka tömistelee iltauinnille niin, että muut mummelit hyppivät
ylös ja alas kuin popcornit. Mutta Jättimummokaan ei ole loppujen lopuksi pelottava, joten mummo
Myyrä ja mummo Metsä pääsevät rauhassa katolle makuupusseihinsa ihailemaan tähtiä.

Maria Ihonen