Monella tavalla arvokas Pullervo

Minä ja lapseni olemme todellisia hyljefaneja ja lukeneet monia aiheesta aiemmin kirjoitettuja kirjoja. Pinja Meretojan Pullervo-kuvatietokirja antoi meille kuitenkin paljon uutta tietoa esimerkiksi hyljetäistä ja norpan erikoisenmuotoisesta kielestä. Pullervo ja Moona ovat ennestään tuttuja norppalivestä. Pullervo on jopa saanut nimensä yleisöäänestyksellä 2016.

Kirja eroaa monesta muusta kotimaisesta norppakirjasta perinteisen kuvituksensa takia. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä norppakuvaaja Juha Taskisen norppavalokuvia on nähty jo monissa kirjoissa. Kirjan tekeminen kesti kaikkiaan kaksi vuotta ja tausta-aineiston keruuseen kuului myös norpparetki Juha Taskisen kanssa Haukivedelle.

Norppakirja ilmestyy hyvään aikaan, sillä se suuntaa kesäkatseen kotimaahan, Saimaalle, ja kutsuu osallistumaan norpansuojeluun. Kirja alkaa kevyellä kehystarinalla, johon viitataan vain muutamien repliikkien ja kuvituksen tasolla. Tietopätkät ovat ilmavasti aseteltuja ja selkeitä otsikoineen. Keskeisiä aiheita ovat vesiympäristö, norpan sukulaiset, maantieteellinen asuinpaikka, ravinto, norpan biologia ja uhat sekä suojelu. Norppa-aiheen ohella sivutaan kalliomaalauksia ja norppien erikoisia esi-isiä.

Kuvitus on miellyttävää, värikylläistä, karikatyyrimäistä ja etenee hyvin. Tutuksi tulee myös norppatutkijan työ, jossa tarkkaillaan norppaa pitkän välimatkan päästä sen rauhaa kunnioittaen. Kuvitus tukee hyvin tiedon välittymistä, esimerkiksi antaessaan tarkkoja tietoja eri kalalajien ulkonäöstä. Norpan erilaiset ilmeet tekevät Pullervosta hyvin elävän ja tunteikkaan. Kirjasta löytyy myös humoristisia yksityiskohtia norppaa ja ihmistä yhdistävistä asioista.

Mia Lempinen