Mitä jos kuolema olisi ennalta määrätty?

Sini Helmisen tuore säeromaani sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa ihmisen kuolinpäivä on voitu laskea tarkkaan ja se tatuoidaan hänen otsaansa jo syntymähetkellä. Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Aani, joka on aina tiennyt kuolevansa 17-vuotiaana. Miten keskittyä elämään nuoruutta ja pitää kiinni toivosta, kun tulevaisuutta ei ole, ja tietää, ettei tule koskaan näkemään aikuisuutta? Asiaa ei auta se, että yhteiskunta halveksii lyhytikäisiä päiväperhoja.

Helmisen romaani käsittelee hyvin vaikeaa ja vakavaa aihetta, jota ei pohdita etenkään nuortenkirjoissa mitenkään liikaa. Kuoleva teini-ikäinen on yhteiskunnallinen tabu, modernin yhteiskunnan eksistentiaalinen kriisi, jonka ei pitäisi olla olemassa aikana, jolloin lääketiede ottaa huimia harppauksia, ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja kuolema on lukittu laitoksiin. Kuolevan teini-ikäisen kohtaamisen vaikeus onkin yksi teoksen keskeisistä teemoista; kuten arvata saattaa, aikuisten kyvyttömyys hyväksyä nuoren tytön kuolemaa vain lisää hänen yksinäisyyttään ja ahdistustaan.

Säeromaani on lajina kiinnostava ja antaa monenlaisia mahdollisuuksia verrattuna perinteiseen proosaan: toisaalta ilmava teksti on helppoa ja nopeaa lukea, mutta runomuoto antaa lukijalle myös enemmän tulkinnanvaraa. Toisaalta lajina säeromaani on Suomessa vielä melko uusi, mikä antaa tilaa erilaisille kokeiluille. Helmisen kerronta on runomaista vain muodoltaan, kieli on hyvinkin suoraviivaista ja jopa töksähtelevää, vaikka muoto mahdollistaisi myös lyyrisyyden.

Helmisen säeromaanissa olisi aineksia mennä syvällekin siihen eksistentiaaliseen kriisiin, jota se temaattisesti koskettelee. Paikoitellen teos onnistuu pohtimaan mielenkiintoisistakin näkökulmista elämän mielekkyyttä ja arvaamattomuutta. Dystooppinen maailma lainalaisuuksineen ei kuitenkaan avaudu tarpeeksi lukijalle: se jää turhankin arkiseksi. Maailman omalakisuus tulee kunnolla esiin vain muutamassa kohdassa.

Helmisen säeromaani tavoittelee selvästi aikuismaisempaakin yleisöä ja on kokeiluna mielenkiintoinen. Se jää kuitenkin harmillisesti pyörimään paikallaan päähenkilön banaaleissa mietteissä, eikä lopulta mene kovin syvälle omiin vaikeisiin teemoihinsa.

Rimma Erkko