Mistä tietää, että on ilta?

murjametsänilta

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur ja metsän ilta. Iltasatuja isoille ja pienille. Tammi 2021. 176 s.

Mur-karhu on kuvakirjoissa suosittu sekä kotimaassa että ulkomailla, ja nyt se on päässyt iltasatujen saattelijaksi. Mur ja metsän ilta sisältää kymmenen satua ja iltalaulun, joissa kohdataan metsän asukkaita pulmineen.

Sadut ovat unen odotteluun sopivan lyhyitä ja rauhaisia ja Kaisa Happosen ote lähes filosofinen. Monessa loppu jää kuitenkin auki ja herättää kysymyksiä: Mitä hirvi kohtasi uudessa metsässä? Mihin piisami katosi? Mitä kettu olisi sanonut paenneelle naalille? Vastausten pohdiskelu saattaa jopa viivästyttää unen tuloa.

Kirja kuvastaa tekijöidensä rakkautta metsään. Sen alkusanoissa sanotaan: ”Yhä vain enemmän pitäisi puhua puista, siitä kuinka ne kantavat elämää, ravintoa ja vuodenaikoja.” Puista kerrotaan kuitenkin yllättävän vähän, keskiössä ovat eläimet. Susi pelkää elämänmuutosta, varpuset oppivat nauttimaan nykyhetkestä, tuulihaukka selättää identiteettikriisin, pöllöt lietsovat hysteriaa valeuutisilla, ja piisami jää muistoihin uintiretkillään, jotka yllättäen loppuvat. Vain sadussa ”Yksi orava ja pieni pihlaja” puilla on näkyvä sija: pelastaessaan männystä putoavan oravan pihlajan taimi osoittaa, että kaiken kokoisilla ja kaikenlaisilla puilla on metsässä sijansa.

Puut ja muut kasvit elävät kuitenkin Anne Vaskon hurmaavassa kuvituksessa. Sekä isoina graafisina elementteinä että ornamentaalisina taustoina on puiden runkoja, oksia ja varjoja sekä pienten kasvien kukkia, lehtiä ja marjoja. Väritys vaihtelee sadun aiheen ja päivänkierron mukaan lämpimän punertavasta viileän siniseen ja turkoosiin sekä yön samettiseen tummuuteen. ”Susi”-satu on tyylikkäästi lähes mustavalkoinen.

Metsän ilta voi olla kirkkaan valoisa tai kietoa asukkaat pimeän peittoon. Mistä siis tietää, että on ilta, ihmettelee Mur. Ja jonkinlaisia vastauksiakin se saa päiväperholta ja yöperhoselta, omien vuorokaudenaikojensa asiantuntijoilta. Illan tullen kannattaa lopulta vain olla hiljaa ja kurottaa siihen valoon, jonka näkee, vaikka kaukaiseen tähteen. Ja sitten pitää vain sulkea silmät.

Tuula Korolainen

Teostyyppi:
Kustantaja:
Onnimanni-numero: