Mikä on totta ja mikä ei?

Johanna Försterin ensimmäinen nuortenromaani Unien sirkus kertoo 17-vuotiaasta pahasti traumatisoituneesta Juulista, jonka menneisyys on salaisuus hänelle itselleenkin. Juuli tuntee olonsa ulkopuoliseksi ikäistensä kanssa, eikä asiaa auta se, että maailma ympärillä tuntuu muuttuvan jatkuvasti pahempaan suuntaan. Orwellilaisessa dystopiassa tarkkaillaan vääriä ajatuksia ja tapoja olla, ja valvonta kiristyy koko ajan. Lopulta klassisen dystopiasankarittaren tapaan Juuli tutustuu katutaiteilijoiden ja aktivistien ryhmään, erityisesti Nikoon ja hänen siskoihinsa Iidaan ja Niniin, jotka järjestävät luvattomia taidetapahtumia. Sen jälkeen Juulin on mahdotonta palata enää entiseen arkeen.

Romaanin ehdottomasti paras anti liittyy Försterin kieleen, joka on samaan aikaan sekä kaunista että mukaansatempaavaa. Maagisrealistinen kerronta pitää hyvin otteessaan ja pääosin teos liikkuu luontevasti kahdessa aikatasossa. Päähenkilö on nuortenkirjoissa tyypillinen epävarman nuoren naisen arkkityyppi, josta Förster on kuitenkin tehnyt sympaattisen ja aktiivisen hahmon. Sen sijaan Iida ja Niko jäävät lukijalle valitettavan etäisiksi siihen nähden, miten tärkeäksi motivaattoriksi heidän kohtalonsa nousee, kun Juuli tekee elämäänsä muuttavia ratkaisuja.

Alkupuolisko tuntuu samaan aikaan hämmentävän kiirehdityltä ja silti laahaavalta. Päähenkilön motivaatio muuttuu pahimmillaan muutaman lauseen aikana ilman, että tätä pohjustetaan mitenkään. Romaanin alussa on kuitenkin taitavasti rakennettu mysteeri Juulin menneisyydestä, joka jaksaa kiinnostaa lukijaa etenkin elävästi kuvailtujen ja maagisten sirkusosioidenkin ansiosta.

Teos paranee selvästi, kun päästään tarinan keskeiseen käännekohtaan ja seikkailemaan Berliinissä. Juulin hitaasti kehittyvä läheinen ystävyys ja hapuileva romanssintapainen Ninin kanssa on kuvattu suloisesti. Samaa malttia olisi toivonut alkupuolellekin ystävyyden kehittymiseen. Vähitellen juoni alkaa edetä jouhevammin ja teoksen suuret teemat – ihmisen oikeus surra ja olla hajalla sekä ilon ja toivon voima – alkavat hahmottua ja terävöityä.

Välillä romaani kärsii nuortenkirjojen tyypillisestä helmasynnistä selittäessään liikaa silloin, kun olisi viisaampaa antaa tilaa lukijan omille tulkinnoille. Teoksen maailmanrakennusta vaivaa myös mustavalkoinen vastakkainasettelu. Puutteistaankin huolimatta Unien sirkus on kokonaisuudessaan sympaattinen ja paikoin aidosti liikuttava kasvutarina.

Rimma Erkko