Lorulaiva äänteiden aalloilla

”Laiva on lastattu lyriikalla!” lupaa kirjan takakansi. Ja lupaus pitää, vaikka välillä runojen yhteys laivaan löystyykin. Monissa teksteissä ei ilman kuvia ole mitään viitettä vesillä oloon.

Erika Kallasmaan kuvituksessa ollaan kuitenkin koko ajan merellä ja laivassa, esim. kannella, konehuoneessa tai ulapan saaressa. Väripinnoilla ja eloisilla viivoilla leikkivä kuvitus nouseekin kirjassa päärooliin. Harvassa runossa on vinkkejä vaikkapa henkilön ulkonäöstä, joten kuvittaja on voinut luoda vapaasti. Esim. laivatonttu Kottermanista kerrotaan vain, että hänellä on ”käsittämättömän käsitteellinen käsitys käsityöstä”: Suu suukottaa / puukko puukottaa / mutta käsillä käsittää. Kuvassa viiksekäs tonttu viskaa köyttä keltaisessa sadeasussa kimpussaan monta laivakissaa.

Kummalla kammella on sukua kaksikon suosituille nonsense-klassikoille Allakka pullakka (2004), Yökyöpelit (2008) ja Tippukivitapaus (2017), jotka ovat kääntyneet myös lastennäytelmiksi. Uutuudesta ei yhtä helposti löytyne draaman aineksia, sillä siinä on vähemmän mieleen jääviä henkilöitä ja tarinoita kuin aiemmissa, joista heti muistaa esim. Mahtimummon, Keljun kotityrannin tai Päätäi Väätäisen. Moni loru on jäänyt luonnosmaiseksi.

Ruohonen on myös viljellyt tyylikeinoja kapeammin kuin ennen. Nyt hallitsevat alku- ja sisäsoinnut, ja nokkelat riimitykset ovat jääneet  vähemmälle. Äänneleikki kyllä jatkuu, ja rakkaus outoihin sanoihin elää, mikä on plussaa ja miinusta: moni lapsi nauttii hupsuttelusta, mutta moni myös haluaa tietää, mitä sana tarkoittaa. Joskus osa runosta jää ymmärtämättä, jos avainsanaa ei tunne; esim. runossa ”Rakastunut rantalöytö” poika pahastuu, kun piano sanoo häntä ”guanoksi”, joka pitäisi tietää linnunkakaksi.

Kirjan loppupuolella on muutama hieno lyyrinen tunnelmaruno kuten ”Maailman reuna” ja ”Unen maisemat”, jotka saavat toivomaan, että Ruohonen joskus jättäisi nonsense-vaihteen vapaalle. Runo ”Suuri aalto”, jossa viitataan myös merien tuhoon, on todella mahtava ja muistuttaa olennaisesta: Aivan aikojen alussa / oli meri kaikkien kotina.

Tuula Korolainen