Lapsuuden jatkoajan kiehtova puolustus

Laura Lähteenmäen taitavaan ihmiskuvaukseen ja kieleen voi aina luottaa. Näiden ominaisuuksien lisäksi hänen uusin lastenromaaninsa yhdistää kaksi ulottuvuutta yllättävällä tavalla. Toisaalla 10-vuotias Myy on viides pyörä itsevarmojen tyttöjen kaveripiirissä, toisaalla osallinen huimissa mielikuvitusleikeissä oudon Lassin kanssa.

Avauskohtauksessa Myyn kaverit, Pätkikset, halaavat toisiaan ringissä, mutta lopettavat Myyn liittyessä rinkiin. Lähteenmäki kuvaa säälimättömän oivaltavasti, miten jo varhaisteinit osaavat sosiaalisia pelejä, jossa heikommille näytetään oma paikkansa. Myyn yksinhuoltajaäiti yrittää kannustaa menemään ”sinne vaan, mukaan vaan”, mutta Myy tietää varsin hyvin, ettei äiti voi ymmärtää hänen haasteitaan.

Lähteenmäen 10–11-vuotiaiden tyttöjen kuvaus noudattaa Pierre Bourdieun maun sosiologiaa: Myyn kaverit tietävät tarkkaan, mitkä valinnat habituksessa takaavat suosion ja myös sen, miten tehdä ero epäilyttäviin luokkiin. ”Silmät räpsähtivät taas hänen suuntaansa. Kahdeksan silmää. Niin kauniita, vakaita, vähän säikähtäneitä ja kieltämättä syyllisiä. Siniset, harmaat, ruskeat ja kolikonkeltaiset. Ne katsoivat häntä ja sitten katseet taas väistivät.”

Eronteko ei ole avointa ja rehellistä vaan ”oikeanlaiset” Pätkikset pyrkivät aina säilyttämään kasvonsa. Kun Myy otetaan vihdoinkin mukaan temppuleirin WhatsApp-ryhmään, sinne ei kirjoitetakaan enää mitään mielenkiintoista. Myy ei siis voi syyttää, ettei häntä otettu mukaan, mutta toiset ovat taas sulkeneet hänet ulkopuolelle.

Koska Myy ei pysty täyttämään yhteisönsä sääntöjä, ainoa vaihtoehto on astua sen ulkopuolelle. Tämän mahdollisuuden tarjoaa naapurustoon tupsahtava Lassi, jonka kanssa avautuu salaisten leikkien maailma. Lassi on niin ulkopuolinen, että lukija joutuu miettimään, kuvitteleeko Myy hänet. Itse asiassa Myykin epäilee Lassin olemassaoloa, kunnes Lassi näyttäytyy myös hänen kavereilleen. Kaverit nimittävät Lassin ”risukasaksi”.

Kaverien mielestä leikkiminen on lapsellista, mutta Myylle se merkitsee vapautta. ”Hän halusi olla lapsi joka leikkii ja mahtuu äidin kainaloon. Hän halusi olla Lassin kanssa juuri sellainen kuin tahtoi. Hän halusi leikkiä itsensä läkähdyksiin ja elää toisia maailmoja, rinnakkain, limittäin, aina vain. Muiden kanssa hän oli joku muu.”

Kirjan nimi Laske salaa kymmeneen viittaa Lassin kanssa luotuun kymmeneen leikkiin. Lähteenmäki osoittaa vakuuttavasti, miten leikki ei olekaan lapsellista vaan oikeaa valmistautumista kasvuun, vastakohtana Pätkisten laumasieluisuudelle.

Maria Ihonen