Lapsi ja filosofi kysymysten tiellä

Aatos-pojalla on Sofia-kissa ja paljon kysymyksiä. Kissa karkaa, ja kysymykset sen kuin lisääntyvät. Metsässä Aatos kohtaa Aspasia Miletoslaisen (470–410 eaa.). Hänen takiaan – Marketta Pyysalon sanoin – ”kreikkalaiset joutuivat ensimmäisen kerran pohtimaan, osaavatko naisetkin ajatella”. Yhdessä Aatos ja Aspasia jäljittävät Sofiaa ja samalla Aatoksen kysymykset muuttuvat peräkkäin ladelluista tyhjänpäiväisyyksistä aidosti filosofisiksi: Mitä eroa on ihmisellä ja eläimellä? Mikä tekee ihmisestä ihmisen?

Matkallaan ystävykset huomaavat suuren joukon omien kysymystensä kanssa askartelevia filosofeja. Onko mitään olemassa, epäilee piispa Berkeley. Descartes huomaa sentään itse olevansa olemassa. Mukana ovat tutut hahmot kreikkalaisista Sartreen (ilahduttavaa, että Sartren voi näköjään edelleen kuvata lastenkirjassa piippu suussa…). Yllättävämpi on sitten puolestaan amerikkalainen nykyfilosofi Thomas Nagelin (s. 1937).

Mitenniinmuka-kirjaa vaivaa tietty kohtaamattomuus. Ensinnäkin sen teksti tuntuu olevan suunnattu kehittyneemmille lukijoille kuin kuvitus. Toiseksi Aatos näkee filosofijoukon kuin eläintarhan eläimet, mitään varsinaista kohtaamista heidän välilleen ei tämän tarinan puitteissa rakennu.

Ehkä suomalaisten lastenkirjojen kohdalla voi jo puhua ”filosofiabuumista”? Mikäpä sen parempaa, tuntuu että filosofiaa kaivataan nyt kasvatuksessa enemmän kuin koskaan. Muistelen Hannu Taanilan joskus kärjistäneen, ettei ihmiselle tarvitse opettaa kuin filosofiaa ja kotitaloutta; kaikki muu seuraa niistä. Mitenniinmuka-kirjan kaltaisia teoksia on joka tapauksessa syytä tervehtiä ilolla. Siinä lapsesta tulee filosofi ja filosofi paljastuu lapseksi, vaikeiden – ja usein kiusallistenkin – kysymysten tekijäksi. Pyysalo kertoo, että Sokratesta sanottiin paarmaksi: ”Hän pörräsi ympärillä ja kyseli kaikkea hankalaa – ehkä vähän purevaakin”.

Veli-Matti Huhta