Lännenmannukeista Säihkyvien vetten lammelle

Kustantamo Art House on tehnyt tärkeän kulttuuri teon: se on saattanut suomalaislukijoiden ulottuville uuden ja täysin lyhentämättömän käännöksen rakastetun Anna-sarjan ensimmäisestä osasta, joka on aiemmin tunnettu nimellä Annan nuoruusvuodet. Terhi Leskisen uusi käännös Vihervaaran Anne herättää huomiota jo nimellään.

Oli korkea aika saada alkukieleen pohjautuva suomennos tyttökirjaklassikosta, joka on aiemmin suomennettu ruotsinnoksen pohjalta ja lyhentäen. Leskisen käännös poikkeaa aiemmista ennen kaikkea siinä, että se yrittää kaikin tavoin olla uskollinen alkukielelle ja edustaa samalla nykyisin vallitsevaa käännösideologiaa, jossa kunnioitetaan alkuteosta ainutkertaisena taideteoksena.

Montgomery on tunnettu tunnelmoivista luonto kuvauksistaan, joita moni lukija rakastaa. Uudessa käännöksessä huomio kiinnittyy muun muassa kasvilajien nimiin. Useat lajit ovat vaihtaneet nimiä, ja osa kuulostaa vieraalta suomalaiseen korvaan.

Keväisen Kummitusmetsän kielot ovat muuttuneet lännenmannukeiksi, ja alkuteos paljastaa, että Montgomery kirjoitti mayflower-nimisistä kukista. Googlen hakukone ei anna yhtään osumaa hakusanalla lännenmannukki, mutta englanninkielisen haun kautta pääsen ihailemaan pieniä valkeita kukkia, joista tulee mieleen metsätähdet. Ymmärrän periaatteen merkitykseltään uskollisesta käännöksestä, mutta pohdin myös, että Montgomery luultavasti valitsi lajin osin siksi, että mayflower-sana kuulostaa äärimmäisen kauniilta – aivan toiselta kuin lännenmannukki. Miltä olisivat kuulostaneet kevätesikot?

Kokonaisuudessaan Leskisen käännös tavoittaa kauniisti vanhan tyttökirjaklassikon nostalgisen tunnelman, vaikka se samalla pyrkiikin nykykieliseen ilmaisuun. Muuttuneen kieliasun lisäksi kiinnostavaa on tutkia aiemmin suomentamatta jääneitä osia. Erityisen kiinnostava on kohta, jossa päähenkilö arvioi kirpeään sävyyn pappien onnistumista työssään.

Tarina uudessa muodossaan tavoittaa paremmin uudet lukijasukupolvet, ja kirjan matkaa uusien lukijoiden sydämiin vauhdittaa Satu Kontisen viehättävä kansitaide. Monien Anna-nostalgikkojen on vaikea niellä päähenkilön etunimen muutosta, mutta itse yllätyin, miten nopeasti Anne-nimi solahti luontevaksi osaksi tekstiä.

Punapäinen orpo sankaritar valloittaa uuden käännöksen päähenkilönä samoin kuin aiemmin sekä naurattaen että liikuttaen lukijaa ja vieden meidät luonnon helmaan lumoutumaan kauneudesta. Tumma päilyvä aallokko on muuttunut Säihkyvien vetten lammeksi, mutta Suloisuuden valkea tie on edelleen Suloisuuden valkea tie.

Anna Pölkki