Tuula Kallioniemi: Onnenkuukkeli. Iloisia eläinsatuja. Kuv. Saara Söderlund. Otava 2026. 48 s.
Viime vuosien onnellisimpia ilmiöitä kotimaisessa lastenkirjallisuudessa on ääneen luettavien satujen paluu. Usein se näkyy nokkelina, muodoltaan pirstaleisina jutelmina, joita kutsutaan hulluiksi tai järjettömiksi saduiksi. Onneksi niiden rinnalla ilmestyy hiukan rauhallisempiakin satuja.
Tuula Kallioniemen kokoelma Onnenkuukkeli koostuu alaotsikkonsa mukaisesti iloisista eläinsaduista. Satujen iloisuus on laadultaan lämminsydämistä, välillä pienen haikeuden hipaisemaa. Metsän eläimet (ja citykettu siinä ohessa) hoksaavat monta tärkeää asiaa itsestään, elämänmuodostaan ja kaverien kanssa pärjäämisestä.
Yksinäiseltä sudelta puuttuu hurjuus, mutta lopulta sekin löytää oman laumansa, tosi kiltti mäyrä kokee ystävyyden, hiiri ja myyrä kuljeksivat kaksin vähääkään välittämättä muiden eläinten häijystä supinasta.
Iltasatuikäiset epäilemättä löytävät saduista paljon tuttua ja tärkeää mietittävää. Asennekasvatus on vetoavaa mutta ei osoittelevaa. Saduissa häivähtää mukavia muistumia klassisesta satuperinteestä, eläinsatu sallii juuri sopivat raamit perinteiden hyödyntämiselle. Kallioniemi kirjoittaa mm. kaupunkilais- ja maalaisketuista, ja perinteestä on kyse silloinkin, kun tangokuningatar pussata moiskauttaa laulukilpailuun osallistuvaa sammakkoa. Moderni idolikulttuuri kohtaa ikiaikaisen sammakkosadun ja seuraukset ovat yllättäviä! Vaivihkaa saduissa kommentoidaan nykypäivän kaupungin ja metsän pulmallista suhdetta – hankaluuksia syntyy vaikkapa siitä, kun hirvi vierailee kaupungissa ja nousee ratikkaan.
Pienillä, lystikkäillä sanavalinnoilla kirjailija saa satuihinsa nasevuutta. Kokonaisuus lämmittää mieltä hyväntahtoisuudella ja koskettavilla teemoilla. Saara Söderlundin kuvituksessa on samanlaista huumorin ja hellyttävyyden vuorottelua; kuvissa on sekä metsän tunnelmaa että välähdyksiä eläinten luonteesta.
Ismo Loivamaa
Teostyyppi: lasten sadut ja kertomukset
Kustantaja: Otava
Onnimanni-numero: 2026/01