Lämpimästi arkielämästä

Annika Sandelinin lastenromaani Kiusallista ja huipputärkeää kertoo todentuntuisesti 11-vuotiaan tytön ja hänen lähipiirinsä iloista, suruista ja salaisuuksista. Kirjassa on paljon huumoria, mutta vakavampiakaan aiheita ei unohdeta. Kirja on jatko-osa Sandelinin romaanille Yokon yökirja, mutta edellisen osan tunteminen ei ole välttämätöntä kirjan lukemiselle.

Kirjailija Annika Sandelin on suomenruotsalainen kirjastonhoitaja. Kiusallista ja huipputärkeää on kirjoitettu alun perin ruotsiksi. Onnistuneen suomennoksen kirjasta on tehnyt Liisa Ryömä. Kirjassa on paikoin kuvitusta, jonka on tehnyt Linda Bondestam. Kuvat on sarjakuvatyylisiä ja hauskoja. Toisaalta kuvitus on vähän turha, sillä teksti on teoksessa pääosassa ja kuvia ei tarvita tarinan ymmärtämiseen.

11-vuotias Yoko asuu Helsingissä vanhempiensa ja kahden pikkusisaruksen kanssa. Hänen lähipiiriinsä kuuluvat myös teini-ikäinen serkku Sanna ja ystävät Anna ja Daniel. Kaikilla on omia ongelmia ja salaisuuksia. Yoko on salaa ihastunut Danieliin, mutta ei uskalla kertoa tunteistaan. Vanhemmilla on riitoja. Sannalla on draamaa poikien kanssa. Kiinasta adoptoitu Anna ahdistuu kuultuaan, että hänen äitinsä on raskaana. Anna arvelee vanhempien heittävän hänet ulos nyt kun heille tulee biologinen lapsi. Kirjan kenties vakavin juonikuvio koskee psykologi-isää ja hänen potilastaan Mårtenia. Mieleltään epävakaa Mårten alkaa vainota isää ja koko perhettä.

Vakavien aiheiden rinnalla on huumoria ja lämpimiä kuvauksia ystävyydestä, ihastumisesta ja perheestä. Yoko kirjoittaa tapahtumat ”yökirjaansa”, jota hän kirjoittaa muilta salaa öisin. Hän toimii näin kirjan minäkertojana. Koska kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä, se jää vähän hajanaiseksi. Kerronnassa pompitaan jatkuvasti juonesta ja henkilöstä toiseen, ja välillä on vaikea muistaa mitä kenelläkin oli meneillään. Kirja olisi parempi, jos kerrontaa olisi vähän selkeytetty ja sivujuonien määrää vähennetty.

Kiusallista ja huipputärkeää on elämänmakuinen romaani, josta jää hyvä mieli. Juonen hajanaisuudesta huolimatta se antaa realistisen kuvan lapsen ajatusmaailmasta ja elämästä. Yokon ikäinen tai vähän nuorempi lukija pystynee parhaiten samastumaan hänen asemaansa. Vanhempi lukija voi puolestaan päätellä rivien väleistä lisää kirjan aikuisten ja teini-ikäisten henkilöiden ihmissuhdeongelmista ja ajatusmaailmasta. Osa huumorista avautuu todennäköisesti vain teini-ikäisille ja vanhemmille lukijoille.

Emma Kaukiainen