Kuvakirja erilaisuudesta ja itsensä löytämisestä

Kun kuvakirjan sanoma on syvällinen ja vaatii miettimistä, on tärkeää, että teksti ja kuvitus toimivat tasapuolisesti ja jättävät tilaa niin toisilleen kuin lukijan ajattelulle.

Kuvittaja Julia Savtchenkon ensimmäisen oman kuvakirjan tunnelma on hiljainen ja hitaasti avartuva.
Savtchenkolla on isänsä puolelta ukrainalaiset sukujuuret, joten kuvakirjan voi tulkita tekijän
omakohtaiseksi kannanotoksi. Teos on myös omistettu ukrainalaisille, mikä tavallaan kertoo kirjan
kohderyhmästä, mutta kaunis ja lohdullinen kuvakirja sopii kenelle tahansa.

Puolikkaassa on monia kiehtovia piirteitä. Kirjan nimikkohahmo kokee olonsa erilaiseksi ja siksi
myös yksinäiseksi. Hahmon nimi tulee toisaalta siitä, että hän on puoliksi samanlainen kuin muut, toisaalta siitä, että kertomuksen edetessä hän löytää toisen, erilaisen puolikkaan, joka ikään kuin täydentää hänet.

Kirja pohtii erilaisuudesta johtuvaa yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä omien joukosta. Kertomus valaa uskoa ihmistenväliseen yhteyteen pitkistäkin välimatkoista huolimatta. Lopulta Puolikas löytää ystävän meren toiselta puolen, ja he ystävystyvät jopa ilman yhteistä kieltä.

Kuvituksessa Puolikas näyttää nallekarhumaisen pörheältä ja eroaa muista siinä, että hänen koristeenaan olevat kukkaset ovat punaisen sijaan sinisiä, kuten muillakin meren toisella puolen. Kuvakirjan värimaailma toistaa syviä merensinisiä sävyjä. Kuvitustyyli on maalauksellinen mutta siveltimenjälki utuisen pehmeä, lempeä ja lohdullinen sekin.

Emmi Ketonen