Kun suru varjostaa

varjostajat

Maija & Anssi Hurme: Varjostajat (Skuggorna). S&S 2018. 36 sivua.

Maija ja Anssi Hurme ovat tarttuneet lapsen ongelmista kipeimpään, vanhemman menetykseen. Varjostajat-kuvakirjan tytöltä on kadonnut äiti – sitä, onko hän kuollut vai lähtenyt, ei kerrota.

Aiheeseen sopivasti kirja on väritykseltään vaimea ja harmaa. Suru todella varjostaa tytön ja hänen isänsä elämää. Se konkreettinen hahmo, jonka suru on kirjassa saanut, on kuitenkin hauskasti lapsekas ja kekseliäs. Tytön ja pian myös isän perässä kulkee musta sateenvarjo avoinna tumma, pullea hahmo, joka muistuttaa klovnia tai maatuskanukkea. Mieleen tulevat myös Maija Poppanen ja suojelusenkeli.

Maija Hurmeen kuvissa ja Anssi Hurmeen tiiviissä tekstissä varjostajat säilyvät mystisinä, mutta niistä näkee, että ne eivät ole vain pahoja. Niiden takia tyttö ei saa nukuttua eikä syötyä, eristäytyy muista lapsista ja pissaa housuunsa, isä uupuu ja eksyy, hukkaa tavaroita ja sotkee asioita. Varjostajien kasvaessa tyttö kuitenkin tajuaa, että niillä on tehtävä: ”Sinä yönä koko talo oli humisevan hämärän sylissä. Tiesin, että ne suojelevat meitä.” Selvitäkseen surusta on hyväksyttävä se, elettävä sen läpi.

Hienoa on, että kun pahin on ohi, kirjan tyttö ryhtyy itse muutoksen agentiksi. Aurinkoisena päivänä hän etsii leijansa ja houkuttelee isänkin ulos sitä lennättämään. Tuuli vie leijan yläilmoihin ja tempaisee mukaansa myös varjostajat, jotka katoavat himmeän punertavalle taivaalle. Tyttö hyvästelee ne kuin ystävät, vaikka tajuaakin, että kaipuu ja kipu eivät katoa: ”Tiesin, että näkisimme ne taas.”

Varjostajat on puhutteleva teos, johon moni lapsi tuskin itse tarttuu – jo tumma väritys saattaa torjua. Menetyksen kokeneelle lapselle ja hänen aikuisilleen kirja on kuitenkin aarre. Ja taiteena se kuuluu kaikille. Teksti ja kuvitus toimivat saumattomasti yhteen, ja Maija Hurmeen kuvissa rauhalliset pinnat, herkkä piirrosjälki ja vaihteleva liike tuottavat koskettavan ja monitasoisen elämyksen.

Varjostajat kuuluu vuoden kuvakirjahuippuihin, sen uskaltaa sanoa, vaikka koko satoa ei vielä olekaan nähty.

Tuula Korolainen

Teostyyppi:
Kustantaja:
Onnimanni-numero: