Kun pähkinöille antaa pikkusormen

Liettualaisten Benas Bėrantasin ja Vilija Kvieskaitėn Olavi Oravasta kertova kuvakirjasarja on saanut toisen osan. Olavi ja kakkumainen vale käsittelee opettavaisesti ja ymmärtäväisesti valehtelua sekä sitä, kun houkutus vie mennessään.

Olavi Orava ja Sulevi Korppi löytävät kuistilta pähkinäkorin. ”Maistetaanko yhdet?” Olavi ehdottaa. Mutta yksi pähkinä johtaa toiseen ja lopulta koko kori on tyhjä. Kun äiti ihmettelee kadonneita pähkinöitä, pääsee Olavin suusta vale: kettu vei pähkinät. Mutta kuinka käy Olavin yllä tyssyntymäpäiväjuhlien, kun äidillä ei ole pähkinöitä, joista leipoa kakku?

Lopulta kaikki selviää. Vaikka Olavia nolottaa niin, että tulee itku, äiti suhtautuu ymmärtäväisesti ja lohduttaa. Teos alleviivaa, että valehtelu ei kannata, mutta se korostaa myös, että valehtelu on inhimillistä, se kannattaa tunnustaa ja sen voi saada anteeksi.

Opettavaisuuden rinnalla on huumoria ja lämminhenkistä iloa. Esimerkiksi pähkinöiden syönti, mikä Sulevi Korpin sanoin ”lähti vähän lapasesta”, on kuvattu hauskasti. Eläimet kierivät maassa pähkinöistä nauttien, ja isot kirjaimet luovat komiikkaa: ”Se nappasi korista suuren ja rapsakan PÄHKINÄN ja sujautti sen suuhunsa. Sitten se maistoi TOISEN pähkinän. Ja vielä KOLMANNEN”. Lopussa päästään rattoisaan juhlatunnelmaan, jossa raja-aidat kaatuvat ja kaikki metsän eläimet ovat tovereita keskenään.

Bėrantasin teksti on yksinkertaista, mikä tekee siitä sopivan pienillekin lapsille. Rauna Sirola on suomentanut teoksen englanninkielisestä käännöksestä. Suomennoksen kieli on lapsenomaisen veikeää ja dialogi rentoa ja puheenomaisia.

Kvieskaitėn kuvitus on pelkistetty ja sympaattinen. Vähäeleisesti piirretyt hahmot ovat ilmeikkäitä ja eläviä, ja metsämiljöö herää henkiin tunnelmallisena. Sisäkansissa on lyhyet esittelyt hahmoista, ja metafiktiivisyyttä hyödynnetään riemastuttavasti esimerkiksi, kun Sulevi Korpista kerrotaan, että tämä antoi kirjailijalle sulan, jolla tarina kirjoitettiin. Kirjan tekijät on esitelty samalla hauskalla tyylillä, ja näin he tulevat lähelle lukijaa. Ehkäpä esittelyt voivat herättää lapsilukijoissa merkityksellisiä pohdintoja kirjoittamisesta ja siitä, kuinka kirjat syntyvät.

Anna Pölkki