Kun on vain huonoja vaihtoehtoja

Nuortenkirjoissa on 2010-luvulta lähtien ollut poikkeuksellisen paljon dystooppisia tulevaisuuden visioita. Elina Pitkäkankaan viides romaani on yhtä paljon eeppinen fantasiaromaani kuin synkeä dystopiakin. Kustantajan sivuilla sitä suositellaan yli 15-vuotiaille.

Sang sijoittuu kuvitteelliseen Fusangin valtioon Itä-Aasiassa. Maailma on yhdistelmä tiukan hierarkista aasialaista dynastiaa, jossa hallitsijasuvut elävät eristettyinä loistokkaissa palatseissaan, ja orwellilaista dystopiaa, jossa kaikkea valvotaan modernin teknologian kautta. Tiukan eriarvoinen yhteiskunta pakottaa jokaisen maksamaan valtiolle vuotuista kansalaisvelkaa. Jos sitä ei kykene maksamaan 20 ikävuoteen mennessä, joutuu pahamaineiselle Narakan pakkotyöleirille. Tämän tietää myös köyhässä vuoristokylässä elävä 16-vuotias Kong Dawei, joka salakuljettaa laitonta tavaraa maksaakseen omien velkojen lisäksi myös läheistensä velkoja. Lopulta hänelle ei jää muita vaihtoehtoja kuin ottaa vastaan suurempi keikka, joka sotii hänen aiempia kunniakäsityksiään ja moraaliaan vastaan. Se sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka seurauksena nuorukainen menettää pala palalta kaiken itselleen tärkeän ja joutuu rakentamaan minuutensa uudestaan.

Sang on riipaisevan nerokas kuvaus siitä, miten valtio ajaa ihmiset tilaan, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Näin suuren teeman kanssa on vaarana sortua yksisilmäiseen saarnaamiseen tai nykyään kovin muodikkaaseen nihilismiin, jossa millään ei lopulta ole mitään merkitystä. Pitkäkangas ei kuitenkaan sorru helppoihin ratkaisuihin, sillä hän tuo näennäisen mustavalkoiseen asetelmaan paljonkin sävyjä. Äärimmäisessä rikkaudessa elävä hallitseva luokkakaan ei ole lopulta läpeensä paha ja ristiriitojen repimä päähenkilö päätyy yhtä lailla tukemaan hierarkkista järjestelmää. Lopulta jokaisen hahmon on erikseen punnittava se, millaisiin uhrauksiin on valmis itsensä ja rakkaidensa puolesta. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kirjaa leimaa ennen kaikkea toiveikkuus ja usko itseään suurempiin asioihin – myös ja etenkin silloin, kun tilanne näyttää kaikkein pahimmalta.

Nuortenkirjoissa on jo pitkään menty paljon syvempiin eksistentiaalisiin kysymyksiin kuin aikuistenkirjoissa. Sangissa on omat kauneusvirheensä, kuten hieman kiirehditty loppuratkaisu, mutta romaani pitää väkevästi otteessaan viimeisille sivuille asti ja onnistuu toistuvasti lyömään jopa karaistuneempaa lukijaa vyön alle. Romaanin vähemmistökuvaus ansaitsee kiitosta: päähenkilöpoika ei edes vaivaudu pohtimaan mitään niin banaalia kuin kaapista tulemista, koska samansukupuolisissa suhteissa ei ole kenenkään mielestä mitään ihmeellistä ja ihmissuhteiden haasteet eivät liity millään tavoin siihen, että molemmat sattuvat olemaan miehiä. Tällaisesta asenteesta sietäisi monenkin ottaa oppia.

Rimma Erkko