Kun mieli on yhtä luonnon kanssa

Pohjoisirlantilainen Dara McAnulty on julkaissut päiväkirjansa vuoden ajalta. Melko persoonattomasti nimetty teos kätkee alleen hyvin yksilöllisen ja intensiivisen luontosuhteen. 14-vuotias Dara on jo ehtinyt hankkia elämysten lisäksi vakuuttavan määrän tietoa luonnosta ja on valmis taistelemaan sen moninaisuuden puolesta.

Kriitikot ovat langenneet polvilleen teoksen edessä ja palkintoja on sadellut. Se ei ole ihme, sillä tämä kirja jättää jäljen sydämeen. Daran ilmaisuvoimainen teksti vyöryttää luonnon esiin välttämättömänä elinehtona. Suomentaja on onnistunut välittämään kuvailevan kerronnan unohtamatta silti tarkkuutta lajinimissä.

Daran aistiherkkyys ja tarve rauhoittaa itseään luonnon avulla johtuu autismin kirjosta, jolle asettuvat myös hänen äitinsä ja molemmat sisaruksensa. Perhe on harvinaisen tiivis ja kaikki tutkivat luontoa yhteisillä retkillä. Ikäisilleen epätyypillisesti Dara asettuu perheessään lapsen asemaan, ja kapinointia ilmenee vain luonnon tuhoutumiseen välinpitämättömästi suhtautuvia vallanpitäjiä vastaan.

Dara avaa autistisen nuoren sisäistä maailmaa ymmärrettäväksi. Hän vertaa itseään ihailemaansa telkkään: ”Emme useinkaan ajattele, miten paljon työtä linnut tekevät veden alla [– – ] että lintu liukuu veden pinnalla niin helpon ja tyylikkään näköisesti. Juuri sellaista on autismi. Päällepäin kukaan ei hoksaa, kuinka paljon työtä ja voimavaroja meiltä vaaditaan, jotta voimme sulautua joukkoon ja olla kuten muutkin.”

Vaikka Daralla on ollut mahdollisuus osallistua kanahaukkojen rengastamiseen ja pitää puheita luontojärjestöjen edustajana, mikään luonnon ilmiö ei ole hänelle vähäinen. Kuvaava on perheen vierailu Game of Thrones -sarjasta tutussa Castle Ward -linnassa. Kun muut turistit ottavat itsestään selfieitä rooliasuun pukeutuneina, McAnultyn perhe lumoutuu kivimuurin lohkareen alta löytyvästä pihtihännästä munineen.

Nuoren luonnontutkijan päiväkirja on voimakas lukuelämys, joka antaa lukijalle suuren lahjan. Daran kyky kokea luonnon läsnäolo voimakkaasti aina sääilmiöistä pienimpiin ötököihin palauttaa omistakin muistoista tärkeitä kokemuksia. Hänen riippuvaisuutensa luonnosta (vaikean sosiaalisen elämän vastapainona) taas vertautuu koko ihmiskunnan hälyttävään tilanteeseen ilmastonmuutoksen keskellä.

Maria Ihonen