Kuka minä olen?

Vihreä Fufu on vähän kuin Barbababa. Se osaa muuttaa muotoaan, venyy ja kasvaa, kutistuu ja litistyy. Mutta mikä Fufu oikein on? Sitä se ei itsekään tiedä.

Ainutlaatuinen Fufu -kuvakirjan tarina rakentuu vihreän olennon identiteettipulman ympärille. Fufua vastaan tulee erilaisia muotoja: esimerkiksi neliöitä, kolmioita ja suorakaide. Sitkeästi Fufu yrittää muokata itseään näiden mallin mukaiseksi, mutta ei oikein onnistu. Se tuottaa Fufulle surua. Yksinkertaisuudestaan huolimatta Fufu on hyvin ilmeikäs olento, ja sen tunteet välittyvät myös värien avulla.

Carlos da Cruz on tuottelias ja monipuolinen kuvittaja, jonka tunnistettava tyyli on tuttu oppikirjoista, lasten tietokirjoista sekä lasten- ja varhaisnuorten romaaneista. Fufu-kirjassa on niukasti tekstiä, pääosaa näyttelevät yksinkertaiset muodot ja upeat värisävyt. Silti kirja avautuu huikeasti moneen suuntaan. Sen ääressä voidaan tunteiden lisäksi pohtia myös isoja identiteettiasioita: Kuka minä olen? Millainen minun pitäisi olla? Toisaalta pienimmät lukijat voivat vain nauttia väreistä, selkeistä muodoista ja aukeamien taiton rytmistä.

Kuvakirjojen suhteen pohdin yleensä sitä aikuislukijaa, jolla on lukivaikeus tai vasta suomen kielen alkeet hallussa. Erottuvatko tekstit, onko fontti selkeää? Tässä tapauksessa en pidä erilaisia fonttejakaan isona ongelmana, koska lyhyet tekstit erottuvat taustasta ja ovat riittävän suurikokoisia. Toivon, että Ainutlaatuinen Fufu on tulevaisuuden lastenkamareiden klassikko, joka kestää sukupolvelta toiselle kuin Eric Carlen Pikku toukka paksulainen ikään.

Mervi Heikkilä