Kuinka eläinten syöminen alkoi

14-vuotiaana moni alkaa kyseenalaistaa aikuisten luomaa maailmanjärjestystä. Näin käy myös Ailitzalle, joka on elänyt Peri-Sokian suljetussa kaupungissa suojattua elämää.

Koivunen tutkii eläinten syömisen oikeutusta fantasian keinoin. Ailitzan kotikaupungissa lihansyönti on täysin vieras ajatus. Kaupungin elämä on muutenkin tarkoin säänneltyä. Kun Viisaiden Neuvosto toteaa Ailitzan sopimattomaksi mihinkään ammattiin, hänen on lähdettävä kaupungista.

Hämärän syntyperän ja suuren tehtävän lisäksi Ailitzassa on muitakin yhtymäkohtia esimerkiksi Philip Pullmanin Universumien Tomuun: keskeinen eettinen kysymys puetaan syntiinlankeemusmyytin muotoon. Pullmanin versiossa kielletyn hedelmän syöminen herättää seksuaalisuuteen, kun taas Koivusen tarinassa lankeaminen tarkoittaa lihansyöntiä.

Ailitzan viattomuutta – puhtautta lihansyönnistä – tarvitaan Sopimispäivän riitissä. Ailitza suorittaa tehtävänsä toisessa todellisuudessa, koska hänet on siihen määrätty. Riitissä uhrataan eläin ja ihminen, jotta ihminen saisi jatkaa eläinten syömistä.

Ei ole uutta, että lasten ja nuorten fantasiakirjoissa voi olla kuolemaa ja julmuuksia. Ratkaisevaa on samastuttavan päähenkilön suhtautuminen näihin ilmiöihin. Ailitzassa kerronta hämärtää sen esitetyn tosiasian, että päähenkilö näkee tuntemansa ihmisen uhraamisen. Ailitza ei kuitenkaan tunne kauhua tai sääliä. Kohtaus ikään kuin hyssytellään sivuseikaksi.

Ailitza on enemmän huolissaan eläinten kuin ihmisen syömisestä. Jos eläinten oikeuksia halutaan puolustaa asettamalla ihminen eläimen asemaan, argumentti on vähintäänkin outo. Ei tappaminen lopu tappamisella – fiktiiviselläkään.

Kokenut toimittaja Elina Koivunen kirjoittaa hyvin myös fiktiota, ja hänen luomansa maailma herää eloon yksityiskohtia myöten. Yli 400 sivua on lukijalle raskas matka, kun varsinaisia juonellisia jännitteitä on vähän. Kerronnan pääpaino on Ailitzan mielenliikkeiden seuraamisessa ja hänen tietoisuutensa avartumisessa.

Teos on hyvin rakennettu, mikä koskee myös erilaisten luonnonelementtien roolia. Tähtäimessä on selvästikin kokonainen elämänfilosofia, mihin alkaneen trilogian nimi Spiraali, tähdet ja sydän viittaa.

Maria Ihonen