Koskettava kuvakirja kaipauksesta

Missä on Vedran? on kaunis ja runollinen kuvakirja rakkaan poissaolon aiheuttamasta ikävästä. Koko teos on yhtä eufemismia. Rakastaan – joka voisi olla yhtä hyvin puoliso tai isä, poika tai veli – jäävät kaipaamaan äiti ja tytär.
Kirjan alussa on kohtaus, jossa paperilennokki lentää veteen. Otaksun sinisen vellovan asian mereksi, koska paikalla on myös lokki. Seuraavalla aukeamalla tyttö loikkaa lennokin perään, mutta vesi ei imaisekaan häntä sisäänsä vaan kannattelee tytön jalkojen alla.
Kodissa vallitsevaa surua havainnollistetaan varjoina nurkissa; iloiset, lohdulliset värit haipuvat lyijynharmaisiin viivoihin. Äidin seurassa Eva-tytön punaiset hiuksetkin tummenevat ruskeammiksi.
Kuvakirjan nimessäkin näkyvän kysymyksen esittää Eva äidilleen. Äidin vastaukseksi antamat sanat pyrkivät lohduttamaan, pitämään yllä kertomusta poismenneestä rakkaasta, niin että tämän tarina voi jatkua heissä kahdessa, heidän elämässään. Lopulta Evaa kannatteleva meri onkin ehkä enemmän muistojen meri – sen turvaan hän käpertyy iltaisin nukkumaan mennessä ja sen aalloilla hän voi yhä viestiä rakkaalleen.
Hana Tintorin herkässä kuvituksessa tapahtumat, ihmiset ja esineet sulautuvat yhteen: kukat maljakossa ovatkin yhtäkkiä osa äidin mekon kuosia, äidin kertomus muuntautuu tytön piirustukseksi, sininen peitto jatkuu jatkumistaan, kunnes muuttuu mereksi. Kirjan ulkoasu on hiottu, mutta kokonaisuutta hieman häiritsee tönkkö fonttivalinta.
Kuvituksen tavoin myös Bezinović-Haydonin kertomuksen runolliset kiertoilmaukset jättävät paljon lukijan tulkinnan varaan. Kuvakirjan äärellä onkin olennaisempaa tuntea ja ehkä myös peilata omia tuntemuksiaan kuin yrittää täysin ymmärtää ja paikata kertomuksen aukkoja. Kirja luo tilan, jossa surua ei kielletä, mutta siitä tehdään helpommin käsiteltävää. Menetetty rakas muuttuu tuuleksi ilmassa, kasteeksi nurmella tai kyynelten lämmöksi.
Emmi Ketonen