Kohtalon kolhimat tytöt

Ilkka Auerin kauhufantasia Kymnaasi on matka kadotettuun onneen kauhujen kiirastulen kautta. Nuortenromaani irtaantuu esimerkiksi kauhu- ja fantasiakirjallisuuden edelläkävijän H. P. Lovecraftin henkilöiden pakosta antautua tuhon voimille. Kymnaasissa kauhut on kestettävä ja ällöttävät viholliset tuhottava, jotta niiden alta paljastuisi päähenkilöltä riistetty rakkaus. Näiltä osin romaanissa on yhtäläisyyksiä Netflix-suoratoistopalvelussa suositun Stranger Things -sarjan kanssa.

Auer liittyy kuitenkin goottilaisen kauhun jatkumoon asettamalla yksittäisen rakennuksen tärkeään rooliin. Hänen edellisessä nuortenromaanissaan Domo­wik (2018) pääosassa oli vanha kartano ja syksyn uutuudessa tapahtumien keskuksena on orpotyttöjen kasvatukseen erikoistunut kymnaasi.

Päähenkilö Sofia täyttää 16 vuotta. Hän on elänyt kymmenen vuotta julmien kasvatusvanhempiensa armoilla. Sofialle on kerrottu, että hänen isänsä myrkytti äidin ja itsensä. Sofia ei näe mahdollisuutta inhimillisempään elämään ja yrittää hukuttautua. Salaperäinen herra Sarka pelastaa hänet ja vie Kymnaasiin, joka sijaitsee toisessa ulottuvuudessa, kun taas normitodellisuutta kutsutaan Pinnaksi.

Kymnaasi ei alaotsikostaan huolimatta ole tyttökirja, joten kouluelämän ja tyttöjen ystävyyssuhteiden kuvaaminen jää mainintojen tasolle: ”Neiti Hein oli pukenut kaiken opettamansa aavemaisiksi näkymiksi, aivan kuin Sofia olisi katsonut elokuvaa”. Erilaisesta opetuskulttuurista kerrotaan kiehtovasti ja siitä olisi mieluusti lukenut lisääkin jopa kauhujaksojen karsimisen kustannuksella.

Kymnaasin säännöt ja uuden todellisuuden lainalaisuudet vaativat Sofialta opettelua. Aina välillä hän joutuu koettelemaan rohkeuttaan kohdatessaan karmeita vihollisia. Auer punoo hyvien ja pahojen voimien taistelukenttää huolellisesti ennen varsinaista loppuhuipennusta. Tyyli on tunteiden herättämiseen tarkoitettuun lajityyppiin nähden yllättävän pikkutarkasti selostavaa. Välillä kuvaus on toki dekoratiivisesti maalailevaakin. Kuormittavien lauseenvastikkeiden karsiminen helpottaisi lukijan uppoutumista kuvattuun todellisuuteen.

Kymnaasi nostaa kohtalon kolhimat tytöt tärkeään rooliin. Heitä suojaavat koulurakennukset palavat ja nousevat tuhkasta aina uudelleen tarjoten näin jylhän metaforan murjotun ihmisen parantumiskyvylle.    

Maria Ihonen