Klassikko taipuu sarjakuvaksi

Viisitoistavuotias Anne Frank menehtyi Bergen-Belsenin keskitysleirillä 1945. Hänen jälkeensä jättämä päiväkirja julkaistiin 1947, ja siitä lähtien holokaustille kasvonsa antaneen juutalaistytön tarina on puhutellut miljoonia lukijoita eri puolilla maailmaa. Suomeksi teos julkaistiin Eila Pennasen kääntämänä vuonna 1955.

Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjasta on tehty runsaasti erilaisia sovituksia. Lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua Janny van der Molenin ja Martijn van der Lindenin romaaniin Buiten is het oorlog (2013), joka on käännetty myös englanniksi.

Ari Folmanin ja David Polonskyn Anne Frankin päiväkirja on onnistunut sarjakuvaversio Frankin alkuteoksesta. Se tiivistää reilun kahden vuoden mittaisen piilottelujakson kattavan päiväkirjan noin 150 sivuun. Lopputulos on onnistunut, albumi muodostaa ehyen ja selkeän kokonaisuuden.

Nuoren Annen kypsät ja tarkkanäköiset mietteet on siirretty taiten sarjakuvan sivuille. Loppusanoissa tekijät kertovat, että välillä he kokivat vaikeaksi karsia tekstiä kuvien eduksi, joten mukaan on otettu myös suoria lainauksia alkuteoksesta.

Salaisen siiven asukkaita ja heidän arkeaan kuvataan oivallisesti. Annen suhde omaan perheeseen ja muihin piilottelijoihin korostuu poikkeuksellisten olojen keskellä. Sarjakuva painottaa tarkoituksellisesti perheen vanhemman tyttären Margotin roolia. Sisarten välit eivät ole ristiriidattomat: Anne kokee usein jäävänsä ”täydellisen” siskonsa varjoon.

Kuolemanpelosta ja vaarasta huolimatta Anne jaksaa haaveilla paremmasta huomisesta. Naisten yhteiskunnallinen asema herättää hänessä ajattomilta tuntuvia kysymyksiä. Anne toivookin voivansa myöhemmin elää ”toisenlaista elämää kuin tavalliset kotirouvat”.

Sodan ja vainojen keskellä Anne ehtii ihastua ja kokea ensisuudelmansa. Nuoren tytön seksuaalisuuteen liittyviä merkintöjä sensuroitiin alkuperäisen päiväkirjan varhaisista versioista, mutta sarjakuva-albumin tekijät ovat halunneet nostaa esille kohdan, jossa Anne kertoo haltioituvansa alastoman naisvartalon nähdessään ja toivovansa, että hänellä olisi tyttöystävä. Terhi Rannela käsitteli samaa katkelmaa ansiokkaasti nuortenromaanissaan Amsterdam, Anne F. ja minä (Otava 2008).

Suljetun tilan angstin vastapainona sarjakuvassa on mukana myös huumoria, joka löytyy useimmiten Polonskyn kuvituksesta. Sarjakuvakerronnassa on hyödynnetty fantasiaelementtejä ja painajaismaisia unikuvia. Inspiraatiota on saatu esimerkiksi Edvard Munchin Huudosta.

Sarjakuvan suomentanut Anita Odé on kääntänyt myös vuonna 2002 ilmestyneen Anne Frankin päiväkirjan uusimman laitoksen. Loppusanoissa kirjan tekijät ilmaisevat huolensa siitä, etteivät ruutuihin kadonneet lapset enää lue kirjoja, mutta kenties tämä erinomainen sarjakuva-albumi houkuttelee jonkun tarttumaan myös alkuperäisteokseen! 

Matti Karjalainen