Kiusaajan muotokuva

Tuula Kallioniemi ei pelkää tarttua arkoihin aiheisiin. Verkot-varhais­nuortenromaanin ai­heena on koulukiusaaminen. Kirjan vahvuutena on kertojanäkökulman valinta. Päähenkilö, Sere, on kiusatun sijasta kiusaaja ja kaiken lisäksi tyttö.

Kallioniemi luo ilmeisen tarkoituksella universaalin ja androgyynin kuvan kiusaajasta. Jollen olisi lukenut kustantajan tekstiä etukäteen, niin olisin aluksi nopealla lukemisella voinut tulkita Seren pojaksi. Stereotypioita onkin hyvä välillä tuulettaa. Kuka tahansa voi olla kiusaaja tai kiusaamisen uhri. Teksti jättää kiehtovasti tulkinnanvaraa.

Yleensä kiusattu siirretään pois, mutta tässä kirjassa Sere muuttaa toiseen kouluun ja myös kaveripiiri vaihtuu. Sere viihtyy isovaarinsa kanssa, ja heitä yhdistää kalastus.

Romaanin nimeen on ladattu monitasoista, juonen kehittelyn kannalta tärkeää semantiikkaa. Verkot voivat viitata sosiaalisiin ryhmiin, internetiin tai kalastusverkkoihin, mahdollisesti myös ihmisen hermostoon. Verkko-motiivilla on erityistä merkitystä Seren kasvussa paremmaksi teiniksi.

Kallioniemi välttää moralisoinnin ja opettavaisuuden painolastin. Loppuratkaisu on Seren kannalta melko onnellinen, vaikka uudessa koulussa hän itse miltei päätyykin itse kiusatuksi. Serellä on onneksi lähipiirissään ihmisiä, jotka pistävät pelin poikki oikealla hetkellä.

Verkot herättää lukijassa monia kysymyksiä: miten Serestä tuli kiusaaja? Hänellä on normaali perhe. Kaikki julmuus ja väkivalta ei aina olekaan seurausta liian vapaasta kasvatuksesta. Voiko pahuus johtua geeneistä ja miten pitkälle ympäristöllä on vaikutusta?

Verkot ei onneksi ole mikään tiiliskiviromaani. Sataan sivuun mahtuu koherentti ja uskottava tarina. Kannattaa tutustua myös Antti Röngän osin omaelämäkerralliseen aikuistenromaaniin Jalat ilmassa (Gummerus 2019), jossa kiusaaminen jättää kiusattuun pysyvät jäljet.

Hanna Ronkainen