Kiukaisilla kajahtaa!

Harri Veistisen esikoisromaani Kotitekoisen poikabändin alkeet kertoo 15-vuotiaasta Rene Kolppasesta, joka päättää järjestää säpinää yläkoulun viimeisiksi kuukausiksi. Päätös on erikoinen etenkin siksi, että poika on tähän mennessä noudattanut visusti isoveljensä ohjeistusta ja pysytellyt turvallisen huomaamattomana ja keskivertona.

Syistä, jotka selviävät tarinan edetessä, Rene keksii perustaa pikkuisen kotipaikkakuntansa, Kiukaisten, koulu- ja kulttuurielämää virkistämään poikabändin. Aluksi kokoonpanosta on tarkoitus tulla pelkkä taustanauhojen kanssa esiintyvä huumoripläjäys, mutta erinäisten vaiheiden kautta bändiprojekti muuttuu astetta vakavammaksi.

Tarina tutkii lukuisista nuortenromaaneista tuttuja perusteemoja kuten ystävyyttä, ihastumisia, seksuaalisuutta ja kiusaamista, mutta myös elämän haurautta ja sattumanvaraisuutta. Huumoria mukaan tuo kirjava henkilögalleria, joka koostuu varsin persoonallisista hahmoista.

Päähenkilö Renen lisäksi kiinnostavia ovat esimerkiksi koulukiusattu musiikkinero Patrik ja punkahtava tehotyttö Hilda. Tarinan aikuisetkaan eivät ole yksitotisia karikatyyrejä, vaan myös heistä löytyy särmää ja tarttumapintaa.

Vierastin tarinassa aluksi jonkinlaista ulkokohtaisuutta, jota vielä milloin näsäviisaasti kommentoivat, milloin ironiset alaviitteet korostavat. Oikeastaan vasta puolenvälin jälkeen tulevan, vähän turhankin yllättävän paljastuksen jälkeen huomaan uppoavani vilpittömän täysillä Renen ja kumppaneiden maailmaan. 

Veistinen ei kirjoittajana ole mikään keltanokka, vaan on hankkinut taitoa ja näkemystä jo parikymmentä vuotta kestäneen käsikirjoittajan uran aikana. Rutiini ja kokemus näkyvät etenkin letkeänä dialogina, mutta toisaalta tekstiin jääneet sotkuiset ilmaisut ihmetyttävät vahvan kirjoittajataustan takia sitten sitäkin enemmän.

Marjo Jääskä