Kirja tutuksi eri aistien avulla

Aikojen alussa joku keksi nostaa kirjat erityisasemaan: niitä piti käsitellä hellävaraisesti ja niitä luettiin hiljaa itsekseen. Tämä sai monet lopulta jopa vieroksumaan kirjoja ja pelkäämään niiden väärinkäyttöä. Mutta eihän sen näin pitänyt mennä: ylähyllylle nostetut hylätyt kirjat tulivat alakuloisiksi.

Luovuuteen kannustavilla teoksillaan kansainväliseen menestykseen yltänyt kanadalainen Keri Smith kyseenalaistaa vanhentuneen ajatuksen kirjan kunnioittamisesta. Nyt hän on lähtenyt jakamaan ”kirjan tuhoamisen ilosanomaa” myös lasten keskuuteen.

Tuhoa tämä kuvakirja esittelee ennakkoluulottomasti erilaisia tapoja käyttää kirjaa totutusta poikkeavilla tavoilla. Kuvitus yhdistää valokuvaa, kollaasia ja perinteistä ääriviivapiirrosta ja kannustaa samalla lasta omaan luovuuteen.

Smithin mielestä kirja ilman lukijaa on hengetön, sillä vain lukija voi antaa kirjalle merkityksen. Jokaisella lukukerralla kokemus kirjasta voi olla erilainen. Kirjaan pitää todella tarttua, sitä pitää lukea, mutta sitä pitää myös ravistella, plarata ja viskoa, katsella sitä, kuunnella siitä syntyviä ääniä, antaa sen pikkuhiljaa herättää jokaisen aistin.

Kun omat aistit on herätetty, on aika lähteä puuhailemaan kirjan kanssa. Sen voi pukea, sen kanssa voi ulkoilla, sille voi järjestää juhlat ja sitä voi kokeilla lukea eri asennoissa. Kirjan nuhruisuus, rispaantuneisuus ja koirankorvaiset sivut todistavat, että kirja on käyttäjälleen rakas ja sen kanssa on vietetty paljon aikaa.

Keri Smith varoittaa kirjan alussa, että hänen metodinsa voi herättää lukijassa vahvoja epäilyksiä. Näin kävi ensin minullekin: koen olevani hieman vanhanaikainen libristi ja rakastan kirjoja myös esineinä. Vähitellen innostuin Smithin innovatiivisuudesta. Vaikka hänen ajatuksensa eivät ehkä sovi kaikkiin kirjoihin, niin silti vanhat ajatukset antavat myös tilaa uusille, ja se tekee toisinaan meille itse kullekin todella hyvää.

Kaisa Sutela