Kiihkeätahtinen fantasialänkkäri

Ihastuin ensinäkemältä kirjan kansikuvaan, joka loi mieluisia odotuksia vähän erilaisesta fantasiaromaanista.
Eli Brownin Kummien erityisyys juontuu vaihtoehtoisesta Pohjois-Amerikan historiasta. Valitettavasti kirjan pohjavire on kovin synkeä ja väkivaltainen.

Asetelmiltaan Kummat on tyypillinen questfantasia, jossa päähenkilö lähtee selvittämään identiteettinsä arvoitusta. Clover Elkinin matka käynnistyy, kun muukalaisjoukko tappaa hänen isänsä. Lääkäri-isä on ollut hänelle kaikki kaikessa: yksinhuoltaja äidin kuoleman jälkeen, idoli ja parantamisen opettaja. Harmillista isässä on ollut se, ettei hän ole suostunut kertomaan äidistä eikä suvaitse kummia. Ne ovat esineitä tai elollisia, joilla on maagisia ominaisuuksia. Clover tutustuukin moneen kummaan ja saa huomata, miten tuhoisia ne ovat väärissä käsissä. Eikä hän itsekään välty niiden moraalia turmelevasta vaikutuksesta.

Eletään aikoja, jolloin Napoleonin kanssa solmittu rauhansopimus ranskalaisten ja Yhdistyneiden
osavaltioiden kesken alkaa rakoilla. Rohkea Clover ottaa päämääräkseen myös sodan estämisen. 13-vuotias tyttö kasvaa käden käänteessä voittamaan luonnolliset ja yliluonnolliset vaarat, vaikka on enimmäkseen yksin levottomien tapahtumien syövereissä.

Eli Brownin luoma maagisuus on rakennetun, ei luodun oloista. On vaikea hahmottaa mielessään Ompelijattaren eloon saattamia tuholaisia, jotka koostuvat eläinten raadoista ja erilaisista esineistä. Ongelmana ei ole Brownin kieli, jonka Kaisa Kattelus välittää vivahteikkaasti. Kaikki fantasiaolennot eivät vain toimi, jos niillä ei ole uskottavaa funktiota luodussa maailmassa. Karin Rytterin puupiirroksia muistuttavat kuvat sopivat tarinaan synkkyyteen. Clover saavuttaa lopulta päämääränsä, ja lisää saamme lukea sarjan toisesta osasta, jossa kirjailijan mukaan käsitys kummista syvenee.

Maria Ihonen