Kielo loikoilee

Riina Katajavuoren ja Han­namari Ruohosen kuvakirjan pääosassa on lapsi, jolla on Downin oireyhtymä. Tämä käy ilmi kuvituksesta, josta voi tunnistaa oireyhtymälle tyypillisiä kasvonpiirteitä.

Kirja kertoo Kielosta, jonka mielestä kaikkein kivointa olisi vain loikoilla rauhassa äidin kanssa – silloinkin, kun pitäisi mennä kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan. Asetelma on siis tuttu monista nukkumaanmenoa käsittelevistä kuvakirjoista.

Aluksi Katajavuoren teksti vaikuttaa tylsän toteavalta, mutta lopulta kysymys onkin vähäeleisyydestä. Vaikka kuvitusta on paljon, se kulkee tasapainossa tekstin kanssa – katse hakeutuu laajasti koko aukeamalle, jolloin tekstin ja kuvan hahmottaa kokonaisuutena. Vaihtelevat perspektiivit ja suuret lähikuvat tuovat kuvaan nokkelasti vaihtelevuutta.

Toki myös tekstistä löytyy ulottuvuuksia. Kertomus on täynnä lämpöä, ja sitä lukiessa tulee jotenkin turvallinen olo, jossa on takuulla myös helppo nukahtaa. Kertomuksen yksinkertaisuus suorastaan koskettaa.

Emmi Ketonen