Kiekkotähtiä ja kasvunpaikkoja

Sopivasti sporttia, nippu nokkeluuksia, snadisti salaperäisyyyttä ja pari pieruvitsiä. Alakouluikäisille suunnattu lastenromaani luottaa takuuvarmaan kokoonpanoon. Lätkä-Lauri -sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaan. Sarjan aiemmat kirjat ilmestyivät helppolukuisessa Lukupalat-sarjassa.

Maalivahti-Laurin joukkue NHL eli Nikkelin Hockey Lämäri viettää kesää jääkiekkoleirillä, jossa treenaavat myös taitoluistelijat ja Suomen maajoukkue kapteeninaan kukas muukaan kuin Mör… ei vaan Arko Mönttilä. Pientä jännitystä leirille tuovat kipakka toimittaja Janna Kukkola ja maajoukkueen hajamielinen päävalmentaja, joka kadottaa salaisen pelikirjansa. Riidoiltakaan ei Laurin joukkueessa vältytä.

Roope Lipasti taitaa joutuisasti etenevän lastenkirjan tempon ja juonenkäänteet. Kaverusten välille syntyy kateuden kitkaa, joka tietysti fiksusti selvitetään. Kadonneen muistikirjan kohtaloa pantataan aivan viimeisiin lukuihin saakka, ja jännite pitää räpylässään. Lopun pelitapahtumat kuvaillaan riemastuttavan värikkäästi ja lajin rivakkuutta autenttisesti ilmentäen.

Romaanin henkilöt ovat samaistuttavan tavallisia, eikä lätkään helposti yhdistyvää maskuliinisuutta korosteta. Aikuiset ovat välillä sopivasti hölmöjä, ja Lipastin sanaleikeille hörähtää varttuneempikin lukutoukka. Nuori lukija saa kirjasta myös oivan oppitunnin someviestikakofoniassa unohtuneen pisteen käyttöön: virkkeet ovat selkeitä ja nautittavan napakoita, ainakin tällaisen opettaja-lukijan mielestä.

Urheiluaiheiset lasten- ja nuortenkirjat iskevät mailansa kaukaloon, jossa kilpaillaan varhaisnuorten vapaa-ajasta. Harrastusaiheisiin romaaneihin onkin luontevaa liukua, ja motivaatio lukemiseen saattaa syttyä omaan lajiin liittyvän tarinan kautta vaivatta. Lätkä-Laurit vetoavat varmasti Suomen tuhansiin jääkiekkojunioreihin paitsi lajivalinnallaan myös vauhdillaan ja helppolukuisuudellaan.

Kuvittaja Harri Oksasen piirtopöydällä on syntynyt räyhäkkäitä ilmeitä ja yksityiskohtien säpinää. Pelkästään valmentajan taktiikkataulua ja pelikirjaa muistuttavissa sisäkansissa on aidon urheilukirjan tuntua ja kosolti hihiteltävää kahvitahroista ketjukaavioihin. Päähenkilöiden pelaajakortit viimeistelevät lätkämäisen lukukokemuksen.

Maarit Pakarinen