William Golding: Kärpästen herra (Lord of the Flies: The Graphic Novel, 2024). Sovitus ja kuvitus Aimée de Jongh. Englannista suom. Jouko Ruokosenmäki. Like Kustannus 2025. 352 s.
Kärpästen herra (Lord of the Flies, 1954, suom. 1960) on epämiellyttäviä tunteita herättävä klassikkoromaani, jota on juntattu koululaisten tietoisuuteen vuosikymmeniä. Kirja paljastaa haaksirikkoutuneen poikajoukon kautta ihmisen perimmäisen raakalaisuuden. Historioitsija Rutger Bregman asettaa kuitenkin kirjassaan Hyvän historia (Atena 2020) tämän pessimistisen näkemyksen vasta-argumentiksi todellisen tapahtuman vuodelta 1965. Tongalaiset pojat joutuivat Tyynellä valtamerellä 15 kuukaudeksi autiolle saarelle onnistuen toimimaan järkevästi ja toisiaan tukien.
Kummallekin näkemykselle ihmisen käyttäytymisestä on olemassa riittävästi perusteita, eikä pidä unohtaa kulttuurisen kontekstin osuutta. Goldingin kuvaamat pojat ovat kasvaneet peribrittiläisen ylemmyyden hengessä. Tämä asenne tiivistyy poikia pelastamaan tulleen upseerin repliikissä: ”Olisi luullut joukon englantilaisia poikia … selviytyvän paremmin…”
Sarjakuvaversion luoja Aimée de Jongh käyttää suoraan Goldingin alkutekstin lauseita. Ratkaisu on Goldingia kunnioittava, mutta tuo kerrontaan katkelmallisuutta. Suomennos on uusi ja ilmaisultaan tuoreempi kuin Juhana Perkin käännös vuodelta 1960. Tosin poikien saalistushuuto on uudessa versiossa menettänyt iskevyytensä: ”Tapetaan peto! Katkaistaan kurkku! Vuodatetaan veri! Tehdään siitä selvä!”
Alankomaalainen de Jongh on tehnyt huolellista kuvitustyötä sovittaessaan klassikon sarjakuvamuotoon. Näemme trooppisen saaren kaikkine yksityiskohtineen ja koemme dramaattiset tapahtumat lähietäisyydeltä. Upean piirrosjäljen ansiosta lukeminen on huomattavasti helpompaa verrattuna teoksesta tehtyjen raadollisten elokuvaversioiden katsomiseen.
Silti kaikki on liiankin kaunista tapahtumien raakuuteen ja Goldingin eetokseen nähden. Poikien ulkonäkö säilyy herttaisena rähjääntymisestä huolimatta. De Jongh on tarkoituksella piirtänyt päähenkilö Ralphin loppukohtauksessa lapsellisemmaksi kuin kirjan keskivaiheilla. Näin korostuu Ralphin kuvitelma aikuismaisesta toimijuudesta, joka luhistuu, kun aikuiset saapuvat saarelle arvioimaan poikien saavutuksia.
Vaikka tämä sarjakuvaversio ei olekaan radikaali uudelleentulkinta, on de Jongh tehnyt hienoisia omia painotuksia. Hän kuvaa Possua arvostavammin kuin Golding, joka halveksii Possun lihavuutta ja puhuu vieläpä tämän ”porsaansilmistä”. Poikien ulkoisesta olemuksesta löytyy hienoisia muutoksia, esimerkiksi vaaleatukkaiset kaksoset ovat nyt tummaihoisia ja lasten alastomuutta ei kuvata lainkaan. Kaiken kaikkiaan sarjakuvaromaani on siistitty laitos Goldingin klassikosta, ikään kuin de Jongh ei olisi oikein hennonut tuoda sitä sellaisenaan tähän päivään.
Maria Ihonen
Teostyyppi: sarjakuvat
Kustantaja: Like
Onnimanni-numero: 2025/02