”Kautta vedenpitävän viittani!”

Joka paikan intoilijat Tatu ja Patu humpsahtavat tällä kertaa fantasian maailmaan. Sanottakoon, että kaikki heidän seikkailunsa ovat lähtökohtaisesti fantastisia, sillä Outolaa ei ole olemassakaan. Nyt on kyseessä heidän donquijotemainen hurahtamisensa korkeafantasian maailmaan, eli uusin kuvakirja parodioi Tolkien tyyppistä fantasiaa.

Veljekset ovat lukeneet Legendan Avathorin valtiattaresta jo 37 kertaa ja ovat edelleen sen pauloissa. Portti kirjan maailmaan löytyy kylpyhuoneen peilikaapista, mikä on sopivan höpsö viittaus Liisan seikkailuihin peilimaailmassa. Valloittava kylpyhuoneteema siirtyy Tatun ja Patun mukana Avathorin maailmaan, kun Patuman Suihkuverho ja Tatuman Tahnaparta sonnustautuvat seikkailuun suoraan iltapesulta.

Sotureiksi heittäytyneiden veljesten reaktiot ja elehdintä on kauttaaltaan tutun teatraalista, mikä korostaa fantasiatarinan kliseisiin asettumista. ”Yleensähän tällaisissa tapauksissa kootaan jonkinlainen vähän suurempi seurue. Siis sellainen, jossa on velhon ja soturin lisäksi vielä esimerkiksi haltioita tai samoojia tai…” Tietenkin seurue ilmaantuu siinä samassa paikalle.

Taikasanat on muodostettu herkullisesti Harry Potterin ja latinan mallien mukaisesti sekä vääntelemällä suomea kuulostamaan mystiseltä, esimerkiksi: ”Bumbulbuigol baigantuu mantu!” Pumpulipuikot ovatkin taikaesineistä hulvattomimmat, puhumattakaan Patun tulkinnoista niiden muodostamista kuvioista. Havukainen ja Toivonen ovat myös luoneet täysin uusia fantastisia innovaatioita, kuten nuolia ampuvat kypäräsoturit, jotka koostuvat kahdesta pienestä kykloopista saman kypärän alla. He ovat nähneet paljon vaivaa piirtäessään jokaisesta kypärästä erilaisen, mutta kyllä noita vipeltäjiä onkin sitten hauska katsella!

Kuvituksessa on jälleen paljon yksityiskohtia, jotka hauskuuttavat ja kommentoivat. Niiden vastapainona panoraamanäkymät tavoittavat fantasiamaailman tunnun oivallisesti. Avathorin rakennusten ja esineiden koristeellisuus nojautuu tyylikkäimpään fantasiakuvastoon. Tatun ja Patun kylpyhuonehahmot muodostavat tälle kaikelle räikeän vastakohdan, mikä kuuluu kirjasarjan koomisuuteen.

Mahtipontinen seikkailu ei tarjoa elämää suurempaa eetosta, mitä ei voi parodialta odottaakaan. Valtiatar Una päättää perustaa edustuksellisen demokratian petyttyään neuvonantajaansa. Päätös on melko radikaali eikä feodaaliseen keskiaikafantasiaan sopiva, mutta eipä Avathor taida muutenkaan olla entisensä kahden kylppäriritarin jäljiltä.

Maria Ihonen