Kauheita juttuja…

Nuoret lukevat ja kirjoittavat kauhean paljon vähemmän kuin ennen, ja he tekevät kumpaakin kauhean paljon huonommin kuin ennen. Näin voisi kauheasti liioitellen sanoa.

Vaan mikä avuksi? No, tietenkin kauhu! Nuoret pitävät kauhutarinoista ja -leffoista, joten heitä sopii yllyttää kirjoittamaan omia kauhujuttuja, kuten Heikkilä ja Leinonen tekevät. Kirjailijoina ja kirjoittamisen ohjaajina he tietävät, että aihepiiristä kiinnostuvat nekin, joilla tekstinteko takkuilee. Oppaansa he ovat suunnanneet viidesluokkalaisista ylöspäin.

Kirjan luvut on järjestetty matkaksi, joka alkaa lautalla, etenee joutomaalle, kylään ja kaupunkiin ja lopulta metsään, saaristoon ja vuorelle. Joka luvussa käsitellään eri aihetta, esim.  juonta, henkilöitä tai miljöötä. Lisäksi kerrotaan kauhuaiheista kuten perinnehahmoista, urbaanilegendoista tai kauhun kliseistä. Lukujen alussa on virittäviä tarinanpätkiä, ja tunnelmaa luovat myös Brocin mustavalkokuvat.

Kirjan tehtävät on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Monet niistä ovat aiemmissa oppaissa ja kirjoittajakursseilla hyviksi koettuja, esimerkiksi aistiharjoituksia, resepti- tai päiväkirjatekstejä, musiikin tai alkulauseen pohjalta kirjoittamista. Tuoreempia ovat aihepiiriin liittyvät tehtävät, kuten hirviöiden luominen, painajaisten hyödyntäminen tai visiitti hautausmaalle. Ryhmille sopivat tehtävät on merkitty erikseen, verkossa on myös ohjaajille opetuspaketti (haamukustannus.com/haamukoulu).

Joihinkin lukuihin, esimerkiksi tyyliaiheiseen, olisi kaivannut tekstinäytteitä. Myös lopussa oleva kirjoitustermien sanasto on sekä ajatuksena että käytännössä jäänyt torsoksi. Siitä puuttuu tekstissä käytettyjä termejä, mutta toisaalta mukana olevat sanat on paremmin selitetty luvuissa, joten mihin listaa edes tarvitaan?  Kauhusanasto olisi ollut antoisampi, sillä nyt esimerkiksi khimaira ja steampunk jäävät vain maininnoiksi.

On hienoa, että kirjoittajia rohkaistaan ja heitä neuvotaan muokkaamaan tekstejään. Teki­jän­oi­keuk­sistakin kerrotaan, samoin julkaisukanavista. Omasta kirjasta saa haaveilla!

Tuula Korolainen