Kasa

Niinkin kalutun aiheen kuin vuodenajat voi toteuttaa tuoreesti. Emilia Erfving punoo vuodenkierron metsässä olevan lehtikasan ympärille. Peikkoa tai pöllöä muistuttava Kasa on elollinen ja eloton: se havainnoi ja reagoi, mutta pysyy paikoillaan vain hiukan muodoltaan muuttuen. Lämpimään aikaan siinä on kukkia, heiniä ja sieniä, mutta syksyn tullen siihen lentää lehtiä ja risuja, ja talvella se muistuttaa lumikinosta. Sen lähellä liikkuu metsän eläimiä oravasta kauriiseen, ja siilille se tarjoaa talvipesän.

Erfvingin metsä muistuttaa keskieurooppalaisten kuvakirjojen lehtipuumetsiä, ja väriasteikkokin lilan, roosan, ja sinivihreän sävyineen on ”epäsuomalainen”. Kuvituksen tyyli on yhtaikaa selkeää ja koristeellista ja tekstin osuus hyvin pieni, minkä vuoksi kirja sopii pikkulukijoille.

Tuula Korolainen