Karmean hauskoja eläinrunoja

Roald Dahlin lastenkirjat ja niiden pohjalta kuvatut elokuva-adaptaatiot ovat jo Suomessakin ehtineet valloittaa ainakin yhden kokonaisen sukupolven. Kuuluisien romaaniensa ohella Dahl kirjoitti myös kolme vähemmän tunnetuksi tullutta runokokoelmaa, joista jo toinen, vuonna 1983 alun perin ilmestynyt Dirty Beasts, kokoelma karmivia eläinrunoja, on nyt saatu suomeksi Tuomas Nevanlinnan taitavana suomennoksena. Dahlin tyylille ominaisesti elukat ovat todella hirvittäviä tai ainakin armottomia ilkeitä ja typeriä ihmisiä kohtaan. Hyvänä esimerkkinä toimikoon kokoelman aloittava runo siasta, joka ryhtyy pohtimaan elämänsä merkitystä. Sika tajuaa pian, että isäntä ruokkii sitä saadakseen itselleen maukkaan kinkun; sen elämän tarkoitus on muuttua isäntänsä murkinaksi, mutta sikapa ehtiikin hotkaista isäntänsä ensin. Dahlin runoissa karua totuutta ei kierrellä, vaan se on juuri runojen herkullisin osuus. Runojen musta huumori viehättää, sillä se on peräisin ankarasta rehellisyydestä. Nevanlinna vastaa myös ensimmäisen Dahlilta aiemmin suomennetun runokokoelman Riimihärkää muusilla (Rhyme Stew, 1989) käännöksestä. Aiemmin kotouttavasti suomentanut Nevanlinna on nyt pitäytynyt neutraalilla linjalla. Sanastoa on suomennosprosessissa jonkin verran päivitetty 1980-luvulta nykypäivään; mukaan ovat päässeet muun muassa dronet ja leijulaudat. Tehokeinona Nevanlinna kuitenkin hyödyntää myös vanhahtavia ilmaisuja: kuni, muudan, mantu ja iikka. Tarinallisten runojen suomentaminen on haasteellinen laji. Nevanlinnan suomennosjälki onkin yllättävän tasaista, vain muutamia erityisen onnistuneita riimejä lukuun ottamatta. Sekä sisältöön että muotoon on panostettu. Suomennoksessa on onnistuttu säilyttämään alkuperäisten runotarinoiden juonet, ja näin Quentin Blaken tuttu alkuperäiskuvitus on voitu sisällyttää suomennokseen.

Emmi Ketonen