Kanit pelastavat brittimonarkian

Kuuluisat brittikirjailijat ovat tehneet lastenromaanisarjan Englannin kuningasperhettä suojelevista kaneista. Sarjan aloitusosassa lukijoille esi­­tel­lään kaniäidin pahnanpohjimmainen, Sulo-niminen pikkurääpäle, jos­ta kertomuksen aikana­ kuoriutuu urhea sankarikani.

Sarja perustuu ajatukselle, että Buckinghamin palatsin alla asuisi­ kokonainen kaniyhdyskunta. Sulo päätyy tämän huip­­pu­salaisen kanijärjestön jäljille, kun se saa vihiä kuningatarta uhkaavista rotista ja päättää varoittaa kuninkaan suojelijoita lähestyvästä uhasta.

Kate Hindleyn kuvitus luo tarinaan yllättävää kontrastia. Brittiläisissä eläinsaduissa aiemminkin pääroolissa nähty kani on kuvattu tunnistettavasti. Yksinkertaiset piirustukset kumartavat eläinsatujen kuvitusperinteille onnistuen näyttämään samanaikaisesti rujoilta ja majesteetillisilta. Kuvitukseen on tietoisesti haettu vanhanaikaista ilmettä.

Samalla kertomus kuitenkin flirttailee nykymaailmalle. Kanien pahimpia vihollisia ovat nimittäin ratsirotat, jotka yrittävät kuvata salaa kuninkaallista perhettä ja ansaita näin elantonsa julkisuuden henkilöiden yksityisyyden kustannuksella. Kameroita ja tabletteja mukanaan kantavat ratsit edustavat tämän päivän uhkaa monarkialle.

Maija Heikinheimon suomennos on helppolukuinen, minkä ansiosta teos sopii monenikäisille lapsille. Suomentaja on säilyttänyt käännökseen hienovaraistesti vieraannuttavia piirteitä, jolloin lukija pääsee kokemaan brittitunnelman aidosti. Pikkuseikkojen, kuten kääntämättä jätettyjen nimien ja britti-ilmastolle tyypillisen kasvillisuuden, avulla on rakennettu kuvaa vieraan maan maisemista.

Sarjan aloitusosa lupaa sympaattista otetta seikkailuihin. Tyypilliseen tapaan muistutetaan, että pienikin voi olla vahva ja että yksi heikkous estä toisen vahvuuden olemassaoloa. Hyvistä roolimalleista ja tervehenkisyydestä huolimatta kertomuksessa ei silti nynnyillä, vaan raa’at kohtaukset kanien ja rottien edesottamuksista kuvataan lukijalle kaikessaan brutaaliudessaan.

Emmi Ketonen