Kalevalan asukkaat tutuiksi

Filosofi ja tietokirjailija Eero Ojanen on viime aikoina julkaissut useita kirjoja suomalaisesta kansanperinteestä, ja nyt hän on tarttunut Kalevalan olentoihin. Tutumpien Väinämöisen, Joukahaisen ja Louhen lisäksi esitellään myös vähän oudompia, kuten Ruotus, Kaleva, Tuonen tytti ja Hiisi. Ihmis- ja eläinhahmojen lisäksi Ojanen käsittelee kansalliseepoksen merkittäviä paikkoja, Kalevalaa, Pohjolaa ja Tuonelaa. Paikkojen yhteydessä kerrotaan Sammon lisäksi Väinämöisen kanteleensoitosta, mitä Ojanen pitää Kalevalan vahvimpana tarinana.

Kunkin hahmon kohdalla kerrotaan myös tämän monista toimista eli lapsen kanssa luettaessa saadaan usein mukaan pieni satu tai tarina. Näin Kalevala tulee tutuksi hauskalla tavalla. Esimerkiksi Väinämöisen ja Ilmarisen yhteydessä tutustutaan tietäjän ja sepän tehtäviin.

Ojanen ei tyydy pelkkiin Kalevalan tarinoihin, vaan hän valottaa myös hahmojen taustaa ja Lönnrotin työtä hahmojen muotoilemisessa. Lukija saa tietää, että Väinämöistä ja Ilmarista on saatettu pitää jumalina, että Louhi ja Pohjolan emäntä ovat kansanrunoissa olleet kaksi eri olentoa ja että Lönnrot on yhdistänyt useasta eri hahmosta kertovia runoja muodostaessaan esimerkiksi Ainon, Lemminkäisen tai Kullervon hahmoja. Ojanen myös kehittelee tarinoita eteenpäin arvellessaan, että Kalevalassa mainitut Osmotar ja Osmo olisivat asuneet pariskuntana Osmolassa jossakin Kalevalan lähistöllä.

Anne Muhosen kuvitus on raikas ja tuore. Kuvat ovat eloisia, mutta myös tunnelmallisia ja joskus hivenen pelottaviakin. Lumpeiden keskellä pakeneva ihana Aino, poikaansa Tuonelan joesta haravoiva Lemminkäisen äiti ja kummallinen Hiiden hirvi kiehtovat monen ikäisiä lukijoita.

Merja Leppälahti