Kahden kodin välissä

Lapset ja nuoret voivat kantaa mielessään raskasta surua, vaikka heidän perheissään ei olisikaan mitään räikeitä ongelmia, kuten holtitonta päihteiden käyttöä tai suoranaista väkivaltaa. Tämä ajatus nousee mieleen, kun lukee Nadja Sumasen varhaisnuortenromaania Outo lintu ystäväksi.

Päähenkilö Hilla on viidesluokkalainen tyttö, joka asuu vuoroviikoin äidin ja isän luona. Vanhempien välit ovat surkeat, eikä heistä kumpikaan ole mikään esimerkillinen vanhempi. Ruutuihin uppoava isä ruokkii jälkeläistään salmiakilla ja pizzoilla, ja äiti vaikuttaa olevan kiinnostuneempi tyttären garderobin uusimisesta kuin kuulumisten kyselystä. Hillasta tuntuu, että hän on pelkkä heittopussi vanhempiensa välillä.

Hillasta on aina ollut vaikeaa elää vuorotellen kahdessa erilaisessa kodissa. Elämänpiirien toistuvaa vaihdosta on yritetty pehmentää sillä, että tyttö viettää viikonloput mummun luona. Mummu on kuitenkin jo iäkäs ja omien vaikeuksiensa painama. Hilla joutuu ottamaan vastuuta sellaisistakin asioista, joista lapsen ei tarvitsisi huolehtia.

Tarinan ytimessä on kiinnostavasti myös ystävyyden kehittymisen kuvaus. Hilla tutustuu luokan uuteen oppilaaseen, Buboon. Pian hän huomaa, että pojalle on helppoa kertoa hankalistakin asioista, kuten siitä, että Hillan on pian päätettävä, kumman vanhemman luona haluaa pääasiallisesti asua.

Jotta päätös olisi helpompi, kaksikko alkaa selvittää, mitä Hillan kolmessa eri kodissa tapahtuu hänen poissaollessaan. Vakoiluprojekti paljastaa salaisuuksia paitsi Hillan mummusta ja vanhemmista, myös Bubosta. Tarinan dramaattisimmat vaiheet liittyvätkin lopulta Buboon, joka väittää olevansa Tunturipöllön poika.

Sumanen kuvaa taitavasti lasten ja nuorten mielenmaisemia. Lapsen näkökulma piirtyy näkyviin luontevasti, ja alakuloiseen tarinaan tuo valoa hienovarainen huumori ja lasten keskinäinen sanailu. Loppukin kaartuu varovaisen toiveikkaaseen suuntaan.

Teos muistuttaa, miten tärkeää lapselle on tulla aidosti nähdyksi. Ja vaikka vaikeista asioista puhuminen tuntuisi hankalalta, on rehellisyys ja suoruus aina parempi vaihtoehto kuin salaisuuksien rakentelu.

Marjo Jääskä