Ulrika Hansson & Maija Hurme: Tule, juostaan! (Kom, vi springer! 2024). Ruotsista suom. Outi Menna. S&S 2024. 39 s.
Santtu haluaisi rakentaa majaa Hanneksen ja Roopen kanssa, mutta Hannes ja Roope juoksevat Santtua pakoon. Santtu istuu penkille, jossa istuvat ilman leikkikaveria olevat lapset. Roope tietää, ettei toiminut oikein, mutta silti seuraavana päivänä hän pakenee jälleen, kun Santtu lähestyy. Mitä tehdä, jos vain ei pidä jostakusta leikkikaverista?
Santun yksinäisyys pysäyttää kolmen mustan aukeaman verran. Yksinäisyys kuvataan alkuräjähdykseksi, joka sinkoaa palasia ympärilleen. Roope pyytää Santun leikkiin, vaikka Hannes ei tahtoisi. Pian kaikki iltapäiväkerhon lapset ovat mukana poikien majaleikissä – kaikki paitsi Hannes. Hän on löytänyt uuden leikkikaverin, mikä harmittaa Roopea. Äidin mielestä työpaikan hankalaa pomoa on helpompaa vastustaa porukalla, siispä Roopenkin tulisi kavereineen vetää yhtä köyttä. Seuraavana päivänä iltiksen pihalla löytyykin sudenjälkiä, joita koko porukka lähtee yhdessä jäljittämään.
Kuvakirjassa on paljon henkilöitä ja erilaisia tilanteita, minkä vuoksi tarinaa on välillä vaikea seurata. Joistain henkilöistä kerrotaan paljon, jotkut jäävät maininnoiksi. Yksinäisyys vilahtaa monessa hahmossa: Santun lisäksi osansa saavat niin Kaarina-sijainen, jolla on hankala kynsisieni, Iron Maidenin tahtiin tanssiva äiti kuin Roopekin, joka joutuu itsekseen pohtimaan oikeaa ja väärää. Lasten ja aikuisten näkökulmaerot luovat myös juopaa: Miksi äiti puhuu ohjaajille, vaikka Roope kieltää? Miksi ohjaajat vaativat, että kaikki pääsevät leikkiin, mutta miksi he eivät vahdi, että leikki sujuu?
Maija Hurmeen kuvitus on herkkä ja eläväinen. Viiva liikkuu ja tuo kuviin vauhdin hurmaa. Henkilöhahmojen eleet ja ilmeet tuovat tarinaan oman lisänsä. Santun innostunut ilme hänen päästyään mukaan leikkiin ehtii särkeä sydämen, kun pojat jälleen lähtevät häntä karkuun.
Kolme romaania aikuisille kirjoittaneen Hanssonin ensimmäinen lastenkirja välttyy moralisoinnilta. Vaikka Santun paha olo saa ansaitsemansa huomion, tuodaan näkyviin kuitenkin myös se seikka, että Roopea ja Hannesta kiinnostavat erilaiset asiat kuin Santtua. Karkuun juokseminen ei tietenkään ole reilua ja kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta aina ei ole helppoa toimia oikein – aikuistenkaan. Kirjan nimi kiteyttää osuvasti kirjan sanoman: karkuun juoksemisen sijaan voidaan myös juosta yhdessä.
Jaana Ristimäki
Teostyyppi: kuvakirjat
Kustantaja: S&S
Onnimanni-numero: 2024/03