Juhlitaan suru pois

Sanna Pelliccionin, Maami Snellmanin ja Kiti Szalain kuvakirjan kansi vangitsee katseen sysimustalla pohjavärillä ja siitä nousevalla kirkuvan punaisella ja turkoosilla liitupiirrosviivalla. Kukikkaan lierihatun alta kurkistavat luurankomaiset kasvot. Kannen voimakas, kontrastinen kuvitustyyli jatkuu teoksen sisälle.

Hätkähdyttävään kanteen tiivistyy koko teoksen ydin. Kuvakirjoissa on niin tottunut värikkyyteen, että musta kansi todellakin pysäyttää ja vie ajatukset kuolemaan. Muistan sinua rakkaudella käsittelee kuoleman kohtaamista: siihen liittyvää surua ja sitä, kuinka surun voi kääntää muistoiksi ja juhlaksi.

Alma on menettänyt rakkaan mummonsa, ja suru on vallannut sydämen ja koko kodin. Luokkakaveri Diego tietää, miltä Almasta tuntuu, sillä hän on menettänyt vaarinsa, tärkeän abuelonsa. Diego tutustuttaa Alman meksikolaisten Día de Muertos -juhlaan, jota vietetään kuolleiden läheisten kunniaksi. Kuvakirja esitteleekin suomalaiselle lukijalle toisenlaisen tavan surra ja käsitellä kuolemaa.

Juhlassa tärkein saa vallan: ”Muistot lehahtelevat huoneessa, kiipeilevät seinätapeteissa, kurkistelevat verhojen välistä. Ilo nousee, ikävä laskee.” Tilhiparven lehahtaessa lentoon surun raskaus tuntuu katoavan taivaan tuuliin.

Teoksen lopussa on lapsentajuinen tietopaketti kuolleiden päivän vietosta ja sen ohessa on myös muutama juhlaperinteisiin liittyvä resepti. Ne kutsuvat lukijan maistamaan meksikolaista juhlaa. Ehkäpä kaakaon ja keksien ääressä suru karkottuu?

Kuvakirjan keskiössä ovat tunteet ja niiden käsittely. Teksti kuvaakin taidokkain ilmaisuin tunteita. Kun isä sulkee syliinsä koko perheen, “paikka, jossa ikävä asustaa, pienenee”. Keinussa taas nauru “luikahtaa kippuralle vatsaan”.

Ennen kirjailija kirjoitti yksin kammiossaan, mutta nykyisin yhteiskirjoittaminen on entistä yleisempää. Kuvittamisen lisäksi Pelliccioni on ollut mukana myös kirjoittajana yhdessä Snellmanin ja Szalain kanssa.

Anna Pölkki