Joulukalenterikirja yhteisöllisestä onnesta

Joulukalenterin tarkoitus on ilahduttaa kuvalla, suklaalla tai pikku esineellä. Hyvä mieli on selvästi myös Anna Krogeruksen 24 lukuun jakautuvan lastenkirjan tavoitteena. Päähenkilö Nuppu haluaa auttaa ympäristöään, mikä onnistuu pajatontun taikavoimien avulla paremmin kuin hyvin – tulee Oikea joulu.

Nupun seitsenhenkinen perhe on muuttanut äskettäin maalle ja on vaarana, ettei vanhemmilla ole aikaa järjestää kaikkea, mitä joulun tunnelmaan kuuluu. Muilla ekaluokkalaisilla on jo kaverit, joten Nuppu keinuu koulun pihalla yksin. Kun Nuppu kohtaa sepän pajassa asuvan tontun, Magnus Kavionaulan, alkaa tutustuminen kylän ihmisiin hyvien tekojen merkeissä.

Krogerus kirjoittaa hyvin lapsentasoisesti liian ikäviä tapahtumia vältellen. Vasta kirjan loppupuolella koulussa syntyy konflikti, jonka opettaja ratkoo nopeasti. Tarinan lapset eivät ole kovin paljon materian ja kännykkäsisältöjen perään, keltaista Jaffaakin juodaan vain joulusaunan kunniaksi. Näin nykyaikaan sijoitettuun kerrontaan syntyy joulutarinaan sopivaa harmoniaa.

Magnus Kavionaula ja varsinkin hänen kollegansa Hilppa Harjanvarsi ovat arvonsa tuntevia ja nykyajan elämänmenoa kritisoivia tonttuja. Hupaisasti Magnus löytää autettavia ihmisiä kaupan ilmoitustaulun lappujen avulla: kun kiltti koira etsii reipasta ulkoiluttajaa, siitä syntyy jopa rakkaustarina. Autettavien luokse Nuppu pääsee ilmalennoilla Magnuksen parran sisään piiloutuneena.

Kuvitusta on kiitettävästi, mutta en oikein löytänyt yhteyttä kerronnan ja kuvituksen tyylin välillä. Koin Netta Lehtolan kuvat liian robusteiksi suurine väripintoineen ja pelkistettyine muotoineen. Yhdessä kohtaa kuvitus muuttaa vihertäväksi kuvatun leningin marjapuuron punaiseksi, eikä ryppyisimmällä Nupun näkemällä vanhuksella ole kuin pari uurretta.

Magnus Kavionaulan taikakeinoihin kuuluu myös omantunnon herättävä tonttukuoppa, jossa Nuppu muistaa isosiskon prinsessaverholle tekemänsä tihutyön. ”Voi miten Nuppu toivoi, että olisi ollut yhtä pieni ja viaton kuin Vilja[-vauva].” Tämä ja eräs toinen parannuksen teko tuovat kertomukseen topeliaanistakin kaikua. Tämä ei ole outoa, kun on kysymys Topeliuksensa hyvin tuntevasta Anna Krogeruksesta. Lapsi oppii yliluonnollisen olennon avulla hyvän tekemisen tärkeyden ja saavuttaa sitä kautta myös onnen itselleen.

Maria Ihonen