Jasu hämmentää

”Voi, kun mä en olis vielä lukenut tota, niin sen lukeminen olis vielä edessäpäin”, harmittelee kuudesluokkalainen kirjastossa. ”Se oli niin hauska!”

Selailen kirjaa hämmästyneenä: siis tykkäsikö se tästä?

Jasu – Pöljiä päiviä on Markus Ikolan toinen varhaisnuortenromaani alakoulua käyvästä Jarmosta. Lukivaikeuden vuoksi Jarmo kirjoitti kerran nimensä taululle muotoon Jasu, ja sillä nimellä kaverit häntä edelleen kutsuvat. Omien sanojensa mukaan hän tekee ensin ja ajattelee sitten. Sama pätee kavereihin ja osin myös perheeseen. Seurauksena on kohellusta ja kummallisia tilanteita. Kärsijänä on usein luokanvalvoja Nieminen. Romaani alkaa syyslukukaudesta ja koulun urheilukilpailusta ja päättyy joulujuhlaan. Välissä vietetään syyslomaa.

Lomamatkalla Kreikassa Ja­sun isä tilaa ravintolassa annoksen nimeltä Meat Mountain. Paikallisen perimätiedon mukaan ihmisellä, joka kykenee annoksen syömään, on jumalten voimat ja hän elää ikuisesti. Suursyömäri-isästä tulee juhlittu sankari.

Koulussa myös harrastetaan monipuolisesti. Jasu kavereineen ilmoittautuu keppari-kerhoon tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin. Kolmiodraamaakin uhkaa syntyä.

Romaanin ydintä ovat koheltava isä-poika-kaksikko, rasittunut opettaja, melkein kihlattu tyttöystävä sekä kuluneet sanonnat ja vitsit tyyliin ”menoks, sanoi Annie Lennox”. Mielestäni kirjan jutut tuntuvat väljähtäneiltä ja roolimallit vanhentuneilta ja jopa epäsopivilta. Mahtavatko tämän päivän alakoululaiset ymmärtää Tapio Rautavaara- ja Anders Gärderud -vitsejä?

Toisaalta aikuiselle puhki kulunut vitsi voi lapselle olla täysin tuore, ja lisäksi hervottoman hauska. Asian kiteyttää Jasun isä: ”On helpompaa, jos tajuaa kaiken, mutta paljon hauskempaa, jos ei ihan heti kaikkea tajuakaan”.

Anu-Marjaana Tarvainen