Isoisän muistoja Chilestä

Kuvakirjat on yleensä mielletty ”vain” lastenkirjoiksi, mutta yleinen asenne on selvästi muuttumassa. Sanna Pelliccionin uusin kuvakirja kertoo 50 vuoden takaisesta Chilen sotilasvallankaappauksesta. Vaikka aihe on erityisen rankka, teoksen voimallisuus kehkeytyy empatiasta ja solidaarisuudesta.

Kehyskertomuksessa nuori Sofia vierailee isoisänsä Antonion luona. Kun tyttö pyytää isoisää taas kerran kertomaan elämäntarinansa, lukija loikkaa mukaan Antonion muistojen virtaan. Sofian uteliaat kysymykset jatkuvat osana kerrontaa, mutta kehyskertomuksen aika ja paikka unohtuvat lähes tyystin tarinan taustalle. Isoisän nuoruuden voimakkaat kokemukset hiljentävät ja tempaavat mukaansa täysin toisenlaiseen, kidutusten ja katoamisten värittämään aikaan.

Vuoden 1973 vallankaappauksen tapahtumat tunnetaan Suomessakin. Esimerkiksi Heikki Hiilamo on kirjoittanut aiheesta. Hänen selontekonsa mainitaan myös yhtenä kuvakirjan lähteenä. Kuvakirjalle tuo erityistä painoarvoa se, että tarina pohjaa Suomeen karkotetun Alfonso Padillan omiin kokemuksiin, joiden pohjalta Sanna Pelliccioni on luonut oman versionsa ja täydentänyt kertomusta lavealla piirroskuvituksellaan.

Satunnaiset vanhoista lehdistä leikatut espanjankieliset sanat ja lauseet kuvituksen osana virittävät lukijan lähemmäs 1970-luvun Chileä. Lisäksi tarinaa siivittävät Violeta Parran ja Víctor Jaran
1960- ja 1970-lukujen laulujen sanat.

Vaikka Antonio on saanut kokea suurta kärsimystä elämässään, hän laulaa silti Violeta Parran sanoin elämälle kiitosta, ”Gracias a la vida”. Elämä jatkuu hänen lapsenlapsessaan Sofiassa. Kertomus on kokonaisuudessaan koskettava, ja kirjan toteutuksessa on ansaitusti nähty vaivaa. Lopputulos on monipuolinen ja näyttävä – ja taatusti kaiken ikäisten lukijoiden mieleen.

Emmi Ketonen