Iso mutta ei kovin paha susi

Sudella on edelleen Suomessa valitettavan huono maine. Etenkin lastenkulttuurissa susi kuvataan yhä usein yksiselitteisen pahana petona ja siksi onkin erityisen tärkeää, että tästä kiistellystä eläimestä on tehty lapsille asiallinen tietokirja.

Pohjolan hukka: Canis lupus on tiivis tietopaketti susien elämästä, aisteista ja laumahierarkiasta. Kirja aloittaa suurpedoista kertovan kirjasarjan ja se välittää realistisen kuvan sudesta ihmisarkana, sosiaalisena laumaeläimenä. Nimestään huolimatta kirja ei kerro vain susista, vaan myös muista eläimistä, jotka liittyvät suden elämään. Tekstiä elävöittävät runsaan tietomäärän ohella maalailevat kuvailut susien elämästä erämaan keskellä.

Sari Kanala kirjoittaa selkeästi, tekstiä on miellyttävää lukea. Muutamat muista eläimistä kertovat osiot näyttäytyvät hieman irrallisina – esimerkiksi syy sille, miksi susikirjassa on tarpeen kertoa maakotkasta, ei avaudu lukijalle. Korpista kertominen on huomattavasti perustellumpaa, koska korpit käyvät aterioimassa susien saalistamilla haaskoilla. Tiukempi keskittyminen ainoastaan suteen olisi tehnyt kirjasta rakenteellisesti eheämmän ja maininnat esimerkiksi saaliseläimistä olisi voinut jättää enemmän sivurooliin.

Kokonaisuudessaan teos on aikuisellekin mielenkiintoinen ja helposti luettava tietopaketti susien elämästä. Se sopii kaikenikäisille lapsille ja myös yhdessä aikuisen kanssa luettavaksi. Daga Ulvin kaunis, maalauksellinen kuvitus tukee hyvin tarinaa ja on eläin- ja luonnontieteellisessä yksityiskohtaisuudessaan vangitseva ja juuri siksi tietokirjaan sopiva.

Rimma Erkko