Ihastumisen ABC

Voiko ihastumisen tunteeseen koukuttua? Jos alkaa seurustella vakavasti jonkun kanssa, niin käveleekö seuraavaksi kadulla vastaan vielä parempi puolisoehdokas?

Tällaisia asioita pohtii Tittamari Marttisen YA-romaanin Sarjarakastuja päähenkilö Melina. Hän opiskelee psykologiaa, mutta opinnot eivät etene. Työ trendikahvilassa on mieluista ja vielä sitäkin mieluisampaa on ihmissuhteiden ruotiminen parhaan ystävän Ilonan kanssa ja sarjojen ahmiminen suoratoistopalvelusta.

Melina kohtaa joko itse tai myötäelää ystäviensä kautta monenlaisia seurustelusuhteita. Sekä lukijalle että Melinalle tulevat tutuiksi dominoiva, äidistään riippuvainen, hyväksikäyttävä, työorientoitunut, sarjalaastaroija sekä pelkästään ystävää hakeva kumppaniehdokas.

Välillä Melina myös pohtii seksuaalista suuntautuneisuuttaan. Hän pitää kuitenkin periaatteenaan seurustella vain yhden miehen kanssa kerrallaan. Kirjan tapahtumat etenevät suhteellisen vauhdikkaasti, mutta mitään suurta draamaa ei kuitenkaan rakenneta. Melinan suhteet ovat keskenään tasa-arvoisia: jalat alta vievää tosirakkautta hän ei kohtaa. Matka-teema ja siihen liittyvä väärinkäsitys tuovat kerrontaan jonkin verran jännitettä, ja sitä olisi voinut olla enemmänkin. Juoni rakentuu pääasiassa Melinan arjen ja erilaisten suhteiden kuvauksesta. Kirjan suurin ansio onkin siinä, että lukija voi pohtia niitä vasten omia ihmissuhteitaan. Kirja voisi sopia myös lukupiirissä yhdessä luettavaksi: luottamuksellisessa ilmapiirissä se herättää varmasti hyvää keskustelua seurustelusuhteista.

Raflaavasta nimestään ja aiheestaan huolimatta kirjassa ei kuvata seksiä, väkivaltaa tai käytetä juuri päihteitäkään. Vaikka romaanin otollisin kohdeyleisö löytyy nuorista aikuisista, niin sitä voi huoletta suositella jo ihmissuhdekuvauksista kiinnostuneille yläkouluikäisille.Tittamari Marttinen on muokannut kirjastaan myös helppolukuisen version. Kyse ei siis ole selkomukautuksesta, vaikka tekstin asettelu aukeamille sitä muistuttaakin. Henkilöhahmoja on paljon ja sivumääräkään ei jää kauas alkuteoksesta.

Se, että tapahtumia ja hahmoja ei ole juuri karsittu, on hyvä asia esimerkiksi opetuksen näkökulmasta. Mikäli halutaan, että koko luokka lukee samaa kirjaa ja annetaan oppilaille esimerkiksi lukuihin liittyviä tehtäviä, voidaan yleiskielisen rinnalla käyttää helppolukuista versiota. Romanttisia, kevyitä ja riittävän helppolukuisia kirjoja kaivataan koko ajan esimerkiksi yläkouluissa ja toisella asteella. Mihin hyllyyn teos sijoitetaan kirjastoissa, onkin sitten ihan toisen pähkäilyn paikka.

Mervi Heikkilä