Iggy on edelleen pop

Ruotsalaisen sarjakuvataiteilijan ja kuvittajan Hanna Gustavssonin Iggy 4-ever ilmestyi jo kahdeksan vuotta sitten, 2015, ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ollut albumi jatkaa Yölapsesta (Sammakko 2019) tutun 14-vuotiaan Ingridin eli Iggyn tarinaa.

Sarjakuva edustaa eräänlaista keittiörealismia kuvatessaan teini-ikäisen arkea Tukholman lähiössä. Sen kautta päästään käsittelemään esimerkiksi koulumaailmassa esiintyvää väkivaltaa ja yhteiskunnallista eriarvostumista. Pienituloisen yksinhuoltajan lapsella ei ole varaa syödä kavereiden kanssa ulkona tai mennä elokuviin. Suurin katastrofi saattaa silti olla puhelimen rikkoutuminen. Uutta ei voi ostaa tuosta vain, eikä äidin työkaverilta saatu vanha nokialainen vastaa teini-ikäisen sosiaalisiin tarpeisiin. ”Voisin yhtä hyvin muuttaa luolaan asumaan ja ryhtyä erakoksi”, Iggy toteaa.

Gustavssonin tarkkanäköinen nuorisokuvaus on albumin parasta antia. Iggy riitelee äitinsä kanssa, herättää käytöksellään pahennusta ostarilla ja kirjastossa, suhtautuu välinpitämättömästi koulunkäyntiin ja toimii usein ajattelemattomasti. Kaikessa kaunistelemattomuudessaan hän on niin todellinen ja tunnistettava, että lukijan on vaikea olla tuntematta sympatiaa aikuisuutta kohti hapuilevaa päähenkilöä kohtaan.

Iggyn ja hänen bestiksensä Jullen kompleksisen ystävyyden kuvauksen vertauskohdaksi sopii Ellen Strömbergin romaani Mehän vaan mennään siitä ohi (S&S 2022). Iggyn ja Jullen välit ovat niin tiiviit, että heitä luullaan välillä pariskunnaksi. Ystävyyssuhdetta alkaa kuitenkin hiertää uusi tuttavuus, söpö yhdeksäsluokkalainen  Jasse, josta molemmat ovat omalla tavallaan kiinnostuneita.

Albumin pohjavire on toiveikas, vaikka vastoinkäymisiltäkään
ei voi välttyä. Ristiriidoista huolimatta Iggyn ja äidin välit ovat toimivat. Kun Iggy joutuu koulussa pahoinpidellyksi, saapuu Julle tueksi. Ja vaikka ihastus Jasseen jäisi yksipuoliseksi, saattaa horisontissa häämöttää jotakin muuta. Aika näyttää, onko Alex uusi ystävä vai jotain enemmän.

Vaikka Iggy 4-ever saattaa vaikuttaa visuaalisesti kaunistelemattomalta, on kuvakerronta taitavaa ja hallittua. Sanoja ei usein tarvita, sillä ilmeet, katseet ja yksityiskohdat riittävät kertomaan tarvittavan.

Sarjakuvan suomenkielisen laitoksen julkaisu viivästyi reippaasti. Se osoitti todeksi kaksi vanhaa sananpartta: vaikka odottavan aika on pitkä, hyvää kannattaa odottaa.

Matti Karjalainen