Hyönteismaailman mestarit ja mittasuhteet

Biologi Katja Bargumin ja kuvittaja Jenny Lucanderin kaksi vuotta sitten ilmestynyt Muurahaisten ennätyskirja on saanut jatko-osan. Maanläheisistä ahertajista on nyt siirrytty liiteleviin kaunokaisiin. Perhosten ennätyskirja on omistettu Lucanderin isoisälle Harry Krogerukselle, jonka perhoskokoelma on Suomen suurimpia.

Edeltävän tietokuvakirjan tavoin tämäkin esittelee erilaisten ennätysten haltijoita: kuka on varhaisin kevään lentäjä, kenen imukärsä on pisin, kuka kakkaa kauimmas, ketä on tutkittu eniten? Hyönteistutkijoista nostetaan esille Charles Darwin sekä alan ensimmäisiin naisiin kuulunut Maria Sibylla Merian. Suomalaisista mainitaan kansainvälisestikin tunnettu Ilkka Hanski.

Uuden ajan tuulet puhaltavat kirjassa, kun miesparin suvisen idyllin rikkoo hetki, jossa heistä toinen esittelee onnettomana koinsyömää villapuseroaan ja hänen kumppaninsa neuloo pihakeinussa päällään samanlainen neulepaita.

Muutama lipsahduskin löytyy. Pitkäikäisimmäksi perhoseksi väitetään yhtäällä viisi vuotta elävää puuntuhoojaa, mutta toisaalla kerrotaan grönlantilaisen villakkaan sinnittelevän jo pelkästään toukkana pari vuotta pidempään.

Kirjan ulkoasu on hurmaava: kirjan nimi on painettu folioiduilla hopeakirjaimilla. Sivujen kauniit murretut värisävyt miellyttävät silmää. Koko aukeaman kokoisissa kuvissa sattuu ja tapahtuu, yksityiskohtia riittää useampaankin katselukertaan.

Carlos da Cruz on monipuolinen lastenkirjailija ja kuvittaja. Aiemmin hän on tehnyt tietokuvakirjoja esimerkiksi historiasta ja dinosauruksista, ja nyt kiinnostuksen kohteena ovat hyönteiset.

Alkuaukeamalla annetaan tiiviit perustiedot hyönteisistä yleensä. Valtavasta lajipaljoudesta on valittu muutamia tarkemmin esiteltäväksi. Sivumäärältään ohuessa kirjassa on päästy varsin hyvään maantieteelliseen ja systemaattiseen kattavuuteen ja valitut lajit ovat jännittäviä. Teksti on hupaisaa ja mittasuhteita selvennetään konkreettisilla, lasten maailmaan kuuluvilla vertailukohdilla, kuten Lego-palikat ja Playmobil-hahmot.

Kuvituksen taustaväreiksi da Cruz on valinnut vahvoja, murrettuja sävyjä, jotka korostavat hyvin isokokoisina kuvattujen hyönteisten kiehtovia ja joskus vähän iljettäviäkin ominaispiirteitä. Faktalaatikoiden järjestely aukeamilla tuntuu jokseenkin sattumanvaraiselta. Ehkä niiden ei ole tarkoituskaan muodostaa johdonmukaisesti etenevää tarinaa, jollaista aikuislukijana jäin kaipaamaan.

Savolaisena olisin toivonut, että hyttysestä olisi mainittu myös sen murteelliset nimitykset itikka ja sääski. Koska tietokuvakirja on suunnattu leikki-ikäisille lapsille, myös sana ”koiras” olisi kaivannut selitystä.

Terhi Tuhkanen-Markkula